Juhannuspäivitystä mökiltä ja kesäsuosikkeja lapsille

Se olisi juhannus. Ihanaa!

Aurinko paistaa, rantakallioilta raahataan kuivia kaisloja kokkoon, terassihuonekaluja pestään illan herkkuateriaa silmällä pitäen, taapero kiipeilee pitkin tonttia hymyssä suin (mutta täynnä hyttysenpistoja) ja järjestelmäkameralla räsikitään talteen mökkikuvia tunnelman tallentamiseksi. (Kerran bloggaaja, aina bloggaaja).

Kuva- ja tekstitunnelmia juhannuksenvietosta, syväluotaavaa analyysia huonosta ihmisyydestäni sekä korujuttuja on luvassa viikonlopun aikana. Koska tänään lienee kiireisin päivä mökillä, saatte pikakuulumisien lisäksi vilkaista lastenvaatekollaasia, johon keräsin tämänhetkisiä suosikkejani muutamista eniten käyttämistäni, lastenvaatteita myyvistä verkkokaupoista.

Sekä tytölle että pojalle sopivia, enimmäkseen värikkäitä, kivasti kuvioituja, helppokäyttöisiä ja edullisia. Sellaisia kesän suosikkipoimintani ovat tällä(kin) kertaa.

Banaanibody ja tuplavihreät housut: Lindex / Norsuhaalarit ja raitaleggingsit: KappAhl / Huppari, tähti- ja pupupöksyt sekä norsubody: Seppälä / Maatilabody ja tähtitennarit: H&M

Päivän Paavo-asu

Kävimme lauantaina lastenkutsuilla ja kasasin tällaisen värikkään, vähän lapsekkaankin asukokonaisuuden alun perin juhla-asuksi. Koska vaatteiden pohtiminen vie aikaa ja aika on hitaasti uusiutuva luonnonvara tässä huushollissa, käytän vaatteiden puhtausasteesta riippuen samaa asua useamman kerran ennen kuin vaatteet päätyvät pesukoneeseen; Muutamaa asua voi käyttää vuoropäivin, ettei ihan samoissa vaatteissa tule kuljeskeltua kolmea päivää peräkkäin.

Hame on ostettu edellisenä päivänä Gallerianin Monkista. Tunnustan edustavani sitä ihmistyyppiä, joiden on pakko saada ostamansa vaatteet päälle heti tai viimeistään seuraavana päivänä. Onnekseni en siis ostele Borat-uimapukuja, täysipitkiä iltapukuja tai hiihtohaalareita kovinkaan usein.

Muuten mennäänkin tutulla menkkahaukkalinjalla. Kengät, bleiseri, sukkahousut, hiuspanta ja laukku ovat kaikki H&M:ltä, vain rannekoru on Lindexiltä.

Asun sydän on kuitenkin härskisti tissiä kourivalla Paavo Pesusienellä koristeltu t-paita, jonka ostin kaverikirppikseltä.

Siis sellaisesta tapahtumasta, jossa valitaan tukikohdaksi jonkun koti ja laitetaan tarjolle ruokaa sekä juotavaa. Paikalle saapuvat kaverit tuovat mukanaan säkkikaupalla itselleen tarpeettomia asusteita, vaatteita ja tavaroita. Kaikki saavat penkoa toistensa kasoja ja ottaa mitä haluavat. Loput tavarat raahataan yhdessä lähimmälle lähetystorille. Suosittelen!

Ja kiitokset Rouskulle paidasta, se on aika ihana!

PS. Lähdemme tänään mökille pitkäksi juhannusviikonlopuksi. Juttuja pitäisi kuitenkin tulla blogiin päivittäin eli sieltä laiturinnokasta lueskelette sitten kännykällä höpinöitäni.

Leppoisaa, herkullista ja aurinkoista keskikesän juhlaa kaikille!

PPS. Ei saa ärsyttää käärmeitä, hukkua tai tiputtaa avaimia tai muitakaan taskunpohjallisia huussiin.

 

Etnoa aamupäivään

Jos joku on onnistunut välttämään kaikki aikaisemmat etnohehkutukseni, nyt joutuu viimein altistumaan sellaiselle. Olen nimittäin sitä valveutumatonta ja epäeettistä ihmistyyppiä, jolle saa myytyä melkein mitä tahansa, jos siinä on jokin navajo-, atsteekki- tai lännenrainahenkinen kuosi. Ja kyllä vaan myös folkolore- ja afrikkalaistyyliset jutut nappaavat. Etno kuin etno, kaikki käy.

Viimeiset kaksi päivää etnoasusteiden ja -vaatteiden kuume on ollut harvinaisen kova ja taudin taltuttamiseksi tilasin itselleni sulkapäähineen sekä tein kollaaseja kivoimmista jutuista teidän iloksenne tai itkuksenne.

Ihastuttavatko vai vihastuttavatko etnovaikutteet vaatteissa ja asusteissa?

Mekot ja ranne- sekä kaulakoru: Gina Tricot / Laukut, vyö ja sulkapäähine: H&M /
Kengät: Din Sko / Toppi: Seppälä

Päivän (Tukholma-) asu

Hei ja terveisiä Ruotsista!
Olemme nyt kotiutuneet, ostokset on purettu, pyykinpesukone myllää vaahtovedellä matkavaatteita puhtaiksi ja kissat ovat saaneet ruokatäydennyksen sekä muutamia rapsutuksia. Meidän pitäisi Kuutin kanssa suunnata vielä lastenjuhliin iltapäiväksi.

Koska juhlat kutsuvat, en ryhdy nyt käymään läpi kaikkia (vain) kahtasataa reissukuvaa, karsimaan tärähtäneitä kuvia ja muokkaamaan onnistuneimpia. Luvassa on siis neljän kuvan asukuvakokoelma.

Matkalaukkuun pakkasin kesäisen risteilyn kunniaksi itselleni vain sinisiä, punaisia ja valkoisia vaatteita. Ajatuksena oli seilorihenkisyyden tavoittelun lisäksi myös se, että lapsen (tai itseni) sotkiessa vaatteeni ruoalla tai muulla tahmalla voisin vaihtaa vain mekon tai neuleen eikä koko asua tarvitsisi pistää uusiksi.

Näissä hepenissä vietin reissun kokonaisen päivän eli lauantain; Kiertelin ostoksilla ja kävelin pitkin Skansenia kolmisen tuntia. Kiipeilin, jahtasin karkuun säntäävää taaperoa ja könysin erilaisiin rakennuksiin ja tunneleihin.

Mekko: Lindex / Kengät, laukku & neule: H&M / Isot siniset korvakorut: Gina Tricot

 

Päivän asu: Maksihameen paluu

Muutamana kuluneena kesänä H&M:n liehuvanilmava pellava-puuvillasekoitehame on ollut ahkerassa käytössä. Jotain viileältä päällä tuntuvaa vaatetta etsiessäni kaivoin hameen esiin ja päätin etsiä sille kaveriksi vyön. Hame on hieman liian pitkä, joten vyötän sen useimmiten keskivartalon kapeimmalle kohdalle enkä anna sen valua lantiolle.

Hameen kaveriksi valikoituivat Elloksen punosvyö ja tavallistakin tavallisempi violetti toppi.

Asukuvien ottamiseen sain tällä kertaa miehen avuksi eikä tarvinnut väärinkäyttää spagettipurkkia tai tehdä muitakaan vaarallisen näköisiä itselaukaisimen käytön mahdollistavia virityksiä.

Kuvat on napattu kerrostalomme takapihalta, joka on mukavan metsäinen ja vehreä – varsinkin siihen nähden että juna-asemalle on matkaa noin 600 metriä.

Ranteessa asustelivat sulassa sovussa Lindexin raita- ja pyhimyskoru sekä menkkahaukan Día de Muertos-henkinen pääkallorannekoru.

Kuvausassistenttina eli tutkimassa kukkia ja roikkumassa sylissä tai hameenhelmoissa pyöri kissapöksymies (leggingsit ja hattu H&M, body Lindex).

Kaulakorut menivät kuvausassistentin ja pusikossa rämpimisen suosiollisella avustuksella solmuun, mutta ei se ole niin vakavaa. Ne ovat kokoelma sekalaisia helmiä muun muassa Camden marketista ja Seppälästä. Korvakorut löytyivät Keravan Fidalta.

Suuntaamme muuten tänään Vanhaan Porvooseen. Jee!

 

Tiedusteluisku merilinnoitukseen

Lähdimme eilen ystäväni J:n ja erään viehättävän nuoren neidin kanssa tiedusteluretkelle Suomenlinnaan. Emme olleet nähneet pitkään aikaan, mutta viestejä oli kyllä tullut vaihdettua. Oli mukavaa päivittää kuulumisia pitkästä aika myös kasvotusten.

Päiväretki venähti koko illan retkeksi ja kotiin palasi tyytyväinen, mutta perin juurin väsynyt poika. Rattaiden työntelyn ja nostelun jäljiltä äitiäkin väsytti.

Mutta kannatti taas lähteä liikkeelle, vaikka se vaivalloiselta alkusi tuntuikin.
Maisemat olivat hienot, seura hyvää ja lyhyttä sadekuuroa lukuun ottamatta sääkin suosi retkeläisiä.

Tiedustelu tuotti myös tulosta; Kuten olin aikaisemminkin epäillyt, Suomenlinnaan ei todellakaan kannata ottaa rattaita. Niiden kanssa mukulakivikaduilla taisteleminen oli aika anaalista.

Ensi viikon reissulla rattaat saavat kulkea mukana lauttalaituriin asti, mutta jäädä ketjulla lukittuna odottamaan paluutamme. Matka jatkuu saaressa kantorepulla sekä omin isoin ja pienin jaloin.

En tiedä, ymmärsikö Kuutti kun sanoin että ensi torstaina katselemme maisemia tuollaisen isomman laivan kyydistä. Paluumatkalla hän ainakin vilkutti totisena meidät ohittaneen laivan kannella huiskuttaville ihmisille.

Päivä oli varsinkin pienimpien matkalaisten mielestä kokemuksia täynnä;
Kaksi juna- ja lauttamatkaa, keskustan vilinää, raitiovaunulla ajelua ja pomppuinen ratasajelu saaren kujilla…

…meressä kahlailu (kilo hiekkaa uimapöksyissä) ja pakolliset huoltopysähdykset eväsostoksille Kotikontuun, vessaan Stockmannille ja Designkorttelin turistivessaan.

Eväät eivät olleet mitään päiväkausia valmisteltuja gourmetruokia vaan menomatkalla kaupasta napattu täytetty leipä, rahkaa, viinirypäleitä, tuoremehua ja purkkiruokaa.

Sekä J:n tarjoamia mansikoita, joita Kuutti söi niin innolla ettei kantoja ehtinyt ottaa pois ensimmäisistä marjoista. Lapsi suuttui kantojen irroitusyrityksistäni niin että päätin antaa tämän syödä muutaman mansikan lehtineen päivineen, jos ne eivät häntä itseään kerran häirinneet. Lopuista marjoista ehdin sentään nykiä kannat pois. Pitää ilmeisesti ostaa lapsiparalle mansikoita syötäviksi!

Nyt reissattiin vuosikkaan ja kolmevuotiaan ehdoilla ja ensi viikolla mukana temmeltävät ala-asteikäiset pojanviikarit. Uimisen ja eväsretkeilyn sijaan aiomme katsastaa linnoitusaluetta ja tunneleita tarkemmin ja kenties kurkistaa sukellusveneeseen.

Suomenlinnassa käyminen herättää muuten aina kauhean suomenlinnakuumeen, joka ilmenee akuuttina haluna saada sieltä asunto. Kenties joskus eläkkeellä sitten?

 

 

Viime hetken uima-asuideoita

Rikkoutuneiden ja väärän kokoisiksi muuttuneiden bikinieni tilalle hankkimani ankkuribikinit antoivat ehkä aavistuksen siitä, millainen tyyli on jaksanut innostaa tällä kierroksella:
Tänä kesänä uima-asuvalikoimaa selatessani eniten ovat miellyttäneet merihenkisyys, raidat ja hyvinkin klassinen sini-puna-valkoinen väriyhdistelmä.

Valkopohjaisia bikinejä vierastan hieman, koska olen onnistunut tuhoamaan muutamat pääväriltään valkoiset bikinit. Yhdet värjäytyivät järvivedessä pulikoimalla ja toiset ottivat pahasti itseensä punaisesta hiusväristäni, jota tarttui niihin. Mutta uima-altaalla patsasteluun sekä puhdasvetisissä järvissä tai merissä uiskenteluun valkoiset bikinit olisivat kyllä kauniit – ainakin ellei itse ole lähes lakananvalkoinen…

Jos olet herännyt vasta näiden hellepäivien myötä pohtimaan omaa tai perheenjäsentesi uima-asujen kuntoa ja sitä, mahtuvatko ne enää päälle viime aikaisen pituuskasvun, laihtumisen tai lihomisen jäljiltä, ei mitään hätää: Ehdit vielä hankkia jotain säädyllistä rantavaatetta… vaikka sitten juhannuksen iltauinnille?

Nyt voi oikeastaan olla hyvä hetki päivittää uimapuvustoaan;
Monessa verkkokaupassa uima-asuja löytyy alennuskoreista ympäri vuoden. Ja Suomen kesän tuntien kesä-heinäkuussa aletaan usein myydä kesän sesonkituotteita alennuksella; Tämänkin kesän malleja on jo ilmaantunut alennuksien puolelle. (Muun muassa lasten uima-asukollaasin Mini Rodinit ovat muutamassa verkkokaupassa jo hyvässä alennuksessa.)

Tässä muutamia suosikkejani:

1., 6., 8. & 9. Mini rodini  2.&7. H&M  3.-5. Polarn O. Pyret

1.&2.  Lindex  3.-5. (Miesten uimashortsit) H&M  6. Seppälä  7. KappAhl

Mitä sanotte:
Iskeekö merimies-purjehdus-rantatyttö-tyyli?
Vai onko se jo liian nähty?

 

Vesipetoja, hiekkapiiloja ja rytmihäiriöitä

Olimme eilen vanhempieni, veljeni, Kuutin sekä vantaalaisvahvistuksien Tessan ja Kainin kanssa uimassa Kuusijärvellä. Helle helli lomalaisia ja hoitovapaalaisia. Veden lämpötila oli 21 astetta, hiekka lämmitti jalkoja ja yläselkää alkoi nopeasti kuumottaa niin, että osa ajasta täytyi rentoutua varjossa ja kahlailla poncho harteilla.

Taaperot viihtyivät yllätyksekseni todella hyvin. He jaksoivat touhuta kahluusyvyisessä vedessä vaikka kuinka pitkään. Välillä syötiin, juotiin ja lämmiteltiin, mutta vesiraja kutsui sitkeästi takaisin puuhailemaan.

Oli oikeastaan todella rentouttava rantareissu. Kuutille riitti seuraa ja valvovia silmäpareja. Alan kallistua enenevässä määrin siihen suuntaan että parhaita matkoja ovat lapsen ensimmäisen parin, kolmen ikävuoden aikana sellaiset, joilla on mukana enemmänkin väkeä kuin yksi tai kaksi vanhempaa. Näin vanhemmat saattavat ehtiä hetken myös rentoutua jatkuvan valvomisen ja lapsen, irtaimiston tai eläimistön pelastuspuuhien sijaan.
Eli kiitoksia vain seurasta ja rantavahtina toimimisesta kaikille tasapuolisesti. Kuvassa eno ottaa tehtävänsä vakavasti.

Ja kyllähän uimahallilla vietetyt tunnitkin helpottavat hieman huolta rannalla oleiltaessa: Kuutti pyllähti veteen muutaman kerran, mutta lähti uimaan sukelluksissa kuin vanha tekijä, säikäyttäen erään lapsiaan valvomassa olleen naisen perin pohjin.

Kyseinen nainen sanoikin ajatelleensa että vauva-parka hukkuu, mutta tajunnut sitten tämän lähteneen uimaan. Pelästyneestä ilmeestä ja rinnalle nostetusta kädestä päätellen hänellä oli jäänyt muutama sydämenlyönti välistä. Pitänee sivullisten säikäyttelyn vähentämiseksi kiinnittää lapseen sukeltaessa pinnalle jäävä huomioviirikolmio, jossa lukee ”vauvauimari”. Hihih.

Vakavasti puhuen mielestäni on yksinomaan hyvä, että yleisillä uimarannoilla valvotaan vedessä leikkiviä lapsia puolin ja toisin eikä tuijoteta vain omaa lasta. Uimataitoinenkin lapsi saattaa joutua vaaratilanteeseen, uimataidottomasta puhumattakaan eikä varsinkaan yksin lapsen kanssa rannalla puuhaavan vanhemman huomio ole kuitenkaan joka ikinen sekunti kiinnittyneenä lapseen.

Nyt hiekkaa on ihan joka paikassa: eteisen lattialla, kenkäkaapin pohjalla ja kylpyhuoneen lattiakaivon ympärillä, mutta se kuuluu asiaan. En tosin tajua, miten kenkien kopistelusta, uima-asujen huuhtelemisesta sekä viltin ja pyyhkeiden puistelusta huolimatta hiekkaa oli edelleen ollut jossain piilossa tuollaisia määriä.

Valkonahka on saanut aavistuksen päivetyksestä – sen enempää en perinteisesti rusketukaan vaikka kuinka ulkoilisin. Hauskuudestaan huolimatta rantapuuhat veivät veronsa; Kuutti nukahti kotimatkalla autoon noin minuutissa.

Lisää rantapäiviä meille kiitos!

PS. Nuo Kuutin uimapöksyt ovat muuten siinä mielessä näppärät että yleisen vyötärökiristyksen lisäksi niissä on mahdollisuus säätää myös jalka-aukkojen kireyttä. Suhteellisen ohutreitisellä taaperolla tämä ominaisuus on sangen tarpeellinen.

 

Alamittaiset vauhdissa taidemuseossa ja kahvilassa

Ilon ja ihmettelyn kautta. Näin taisin eilen kirjoittaa. Ja ainakin Rautatieasemalle noussut Ihmepuutarha oli niin ihmeellinen että suu oli auki ja osoittava sormi sohi vinhasti kasvista toiseen. Ihmetyksen lomassa huomattiin myös tuttuja: Tessa ja Kainhan sieltä tulivat!

Ei aina mene pukeutumisasiat ihan yksiin; Viimeksi kun tapasimme, Kainilla oli haalari päällä ja Kuutti keikisteli ohuessa bodyssa. Nyt toisella pojista oli t-paita ja shortsit ja toinen oli edelleen pitkissä housuissa ja farkkupusakassa, joka tosin hylättiin laukun pohjalle jossain vaiheessa päivää ja liityttiin t-paitaporukkaan.

Ulkona oli kyllä kuuma, tosin vietimme päivämme ilmastoidussa junassa, taidemuseossa, kauppakeskuksessa ja kahvilassa, joten päivän kuumimpien tuntien osalta hikoilu jäi aika vähäiseksi. Kaupungilla riitti katseltavaa. Vastaan tuli tuttuja, kenkäkaupan ikkunassa kiilteleviä ihania kenkiä osoiteltiin ja ohi menevät raitiovaunut herättivät keravalaislapsessa kummastusta.

Pikaisten aamukahvien jälkeen pääsimme sisään museoon. Ohjelmassa oli uusintakierros Amos Andersonin taidemuseon Metsäretki-näyttelystä. Kävimme Kuutin kanssa metsäretkeilemässä jo aiemmin, mutta lähdimme hyvän seuran kunniaksi uudestaan. (Edellisellä kerrallakin seura oli hyvää!).

Pidemmän kaavan mukaisen arvosteluni erityisen lapsiystävällisenä mainostetusta näyttelystä voitte lukea täältä. (klik)

Minusta oli käsittämätöntä että vaikutti siltä kuin Kuutti olisi yhden käynnin perusteella muistanut vielä kuuden viikon jälkeenkin joitain asioita näyttelytilasta. Hän nimittäin suuntasi yhdessä näyttelyhuoneista suoraan kurkistelemaan lattianrajassa olevia hiiriä.

”Ilveksen luola” oli edelleen jännittävä, vaikka sisältä löytyikin ihania metsäneläinystäviä ja kirjoja sekä säkkituoleja, jotka rapisivat hassusti. Ennen luolaan menoa piti huutaa tiedusteluhuuto ja pyöriä oviaukossa arpomassa, josko uskaltaisi astua sisälle.
Selkä hieman jumiutuneena luolaan äheltäessäni tunsin jälleen itseni vanhaksi.

Ei miten näitä tyyppejä on kaksi, kun yhteen olin vasta ehtinyt tottua?
Huh, onneksi toinen ei sentään ole oma, vaikka ihana onkin!

Hmm ovi, minnehän tästä pääsee?
Ärrh, kahva on liian jäykkä.

Avatkaa heti, vaadimme ja poljemme jalkaa.

Lopuksi suuntasimme vielä Citycenterin Fazerille kahville blogituttujen kanssa.
Hyvän kokoinen rasiallinen salaattia ja jälkiruokaleivos nassuun – heti jaksoi paremmin.

Myös poikien pystyyn pistämän väsymyssirkuksen, joka käsitti muun muassa tuttipullon ja mansikoiden heittelyä, spagettijumppaa, omien rattaiden työntelyä, huutoraivareita ja karkausyrityksiä.

Kiitos vielä Emmille porukan kutsumisesta kasaan ja Lurulle sekä Ellalle liittymisestä seuraan! Ja pahoittelut meidän raivokääpiöidemme käytöksestä, useimmiten meno ei ole ihan näin villiä. Onneksi oli rentouttava museoreissu takana ja ruokaa mahassa, muuten olisi varmaan keittänyt pahemminkin, kun lapset panivat parastaan.

Oli mukavaa puida vähän ”äitijuttuja”, mutta erityisen hedelmällistä oli blogosfääriin liittyvien aggressioiden purkaminen. Kyllä jotkut asiat, toimintatavat ja persoonat osaavatkin olla vedenjakajia. Eikä näitä asioita ehkä ymmärrä samalla tavalla, ellei itse pidä blogia, saa välillä pähkähulluja kommentteja, tempaudu keskusteluihin mukaan ja seuraa muiden blogien juttuja.

 

 

 

Littlephantin ystäville hyviä uutisia

Lindexin ja Camilla Lundstenin suunnitteleman Littlephantin yhteinen taival jatkuu.
Uuden yhteistyömalliston vaatteista osa on saatavilla koossa 56-86 kuten aiemmilla kerroilla. Mutta tällä kertaa kokoja 86-116 halajavat saavat lisäksi omat vaatteensa.

On hienoa, että ketju on reagoinut nopeasti runsain mitoin saapuneisiin asiakkaiden toiveisiin suurempienkin kokojen huomioimisesta. Jos siis pidät Littlephantista tai ylipäätään hauskoista ja värikkäistä lastenvaatteista ja olet kaivannut iloisia kuoseja myös isompien lasten vaatteisiin, kannattaa suunnata Lindexiin.

Uuden Littlephant-malliston lupaillaan tulevan myyntiin kesäkuun alussa. Eli ihan lähipäivinä, iik! Jos haluat laajemman kurkistuksen mallistoon, keräämieni omien suosikkieni lisäksi, kuvia sekä hinta-, koko- ja saatavuustietoja löytyy täältä.

Asiasta uutisoitiin ensimmäisenä (ainakin niin että minä sen huomasin)
Oi mutsi mutsin tontilla.