(Hää)päivän asu ja kuulumisia

Hääpäivän viettoon suunnattiin melko rennoissa vermeissä. Olin käytännön syistä satsannut enemmän ”iltapukuun”, heheh ja olihan suunnitelmissa kuljeskella kaupungilla enemmänkin, paikallaan pöntöttämisen tai viinilasi kädessä istuskelun sijaan. Kiskaisinkin jalkoihin kävelyyn sopivat kengät, tungin tavarat raahaamismukavuuden maksivoivaan reppuun ja heitin kaulaan monitoimiponchoni, jota voi käyttää huivina, peittona, viittana tai piknikvilttinä.

Räpsimme pari kuvaa heti Helsinkiin päästyämme, tarkkasilmäisimmät ehkä tunnistavatkin paikan? Ja voi että siellä tuuli. Tuntui että tukan lisäksi lähtevät myös silmämeikit ja helmat irti. En siis ryhtynyt esittelemään sisätiloihin soveltuvaa asukokonaisuutta ilman takkia ja huivia, pitihän se sisällään vain kuvassa näkyvän (ja usein blogissa, mm. edel. postauksessa esiintyneen) mekon ja siniset sukkahousut sekä viimeisessä kuvassa vilahtavat siniset korvakorut.

Hääpäivän vietto sujui rennoissa merkeissä, kummankin vointia kuunnellen. Tipautimme ensin tavarat hotellille ja suuntasimme sitten Ateneumiin kiertämään kaavailemamme taidenäyttelyt. Pyörähdimme Marimekolla ostamassa hääpäivälahjani ja koukkasimme ruokakaupan ja Makuunin kautta ravintolaan, joka vaihtui lennossa hotellin alakerran Juttutuvasta Ravintola Säveleksi. Oli kyllä hyvät burgerit!

Illalla ehti vielä mutustaa sipsiä ja karkkia huoneessa sekä katsoa hetken kummallekin mieluisaa tv-sarjaa. Dubain ilotulituksen katsoimme huoneen kylpyammeesta käsin ja suuntasimme vielä iltakävelylle Töölönlahdelle katselemaan ilotulituksia. Kylmässä tuulessa tarpomisen jälkeen oli mukava pujahtaa paksun peiton alle. Reissun kruunasi kunnollinen aamupala, jonka  jälkeen suuntasimme melko levänneinä kotiin.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Uudenvuoden treenilupauksia ja -tarvikkeita?

Tänään on ilmeisen materialistinen postauspäivä, mutta kun…
Eräässä alevinkkipostauksessa kommentoitiin, että voisin vinkata blogissa vaikkapa Elloksen alennuksista ja ajattelin vastata pyyntöön saman tien. Elloksella on nimittäin tarjous, jolla saa -30% pois alennetuista hinnoista ja joka on voimassa enää tänään. (Tarjousnumero: 285757)

Monet elvyttävät tai aloittavat urheiluharrastustaan uuden vuoden kunniaksi tai jouluähkyn taltuttamiseksi. Usein uudelleen virinnyttä urheiluinnostusta tekee mieli tukea oikean kokoisilla, teknisesti hyvin toimivilla tai vain kivan näköisillä treenivaatteilla. Teinkin pari urheiluvaatekollaasia, joista käy ilmi, että hyviksi todettujen urheilumerkkienkin tuotteita saa kohtuulliseen hintaan kun väijyy alennuksia.

Tähän täytyy kyllä todeta, että oman kokemukseni mukaan kunnollisia juoksukenkiä, -housuja ja -takkeja sekä tietenkin isotissisen kannalta ensisijaisen tärkeitä, hyviä urheilurintaliivejä lukuunottamatta ihan halpaketjutopeilla ja -pöksyilläkin pääsee pitkälle.

Ja jos omat urheiluvaatteet ovat kunnossa tai niille ei ole käyttöä, lisäalennusta voi toki käyttää vaikkapa lasten alennushintaisiin ulkovaatteisiin tai -kenkiin… tai muuhun vastaavaan, joka maksaa normaalisti hieman enemmän kuin sielu sietää.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Lisää alevinkkejä

Tällä kertaa kasasin alesuosikkejani H&M:n valikoimista.

Lähden huomenna laivalle hieman alle vuorokaudeksi virkistymään (tai keräämään univelkaa) kahden itseäni nuoremman ja edustavamman neidon kanssa, joten pitänee lopettaa alennusmyyntien selailu ja siirtyä pakkaamaan, jotta jaksaa pysyä nuorempiensa perässä. Kun olisikin laittaa tuo pikkumusta mukaan!

On vaihtelun vuoksi kiva risteillä vähemmän henkisesti keski-ikäisessä seurassa kuin tavallisesti. Voisi toivoa, että kaverini olisivat innokkaampia ostoksilla kiertelijöitä tai tanssilattian kuluttajia kuin mieheni, joka lähtee laivalle lähinnä syömään ja lepäämään. Mikä siis kelpaa minullekin reissujen agendaksi suurimman osan ajasta.

Ihania välipäiviä teillekin!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Nyt se on alkanut eli alesuosikkeja

Sähköposti täyttyy hiljaksiin eri kauppojen viesteistä, joissa vinkataan alennusmyyntien alkaneen. Odottamani Reiman laajamittainen ale alkaa vasta 26.12, mutta Lindexiltä kävin viestin saatuani kurkistamassa heti rintaliivitarjoukset ja alennushintaiset mahanlitistyspikkuhousut (ja muutenkin korkean malliset yksilöt).

Valitsin kollaaseihin alennettujen tuotteiden puolelta löytämiäni kivoja juttuja. Erityisesti neuleita, yöasuja ja juhlamekkoja näyttäisi olevan liikkeellä. Sekä erilaisia näyttäviä koruja – onhan pikkujoulukausi pitkälti pulkassa. Joten jos olet selvinnyt tähän asti ilman eeppisen isoa kaulakorua, mutta haluaisit sellaisen, lienee alesesonki hyvä hetki hommata vaikka kaksi yhden hinnalla.

Itse koetan pysytellä poissa alennusmyynneistä, sillä joululahjojen hankinta teki melkoisen loven lompakkooni ja hääpäivän viettokin vie osansa. Kiinnostaisiko teitä muuten tietää, mihin lopulta päädyin?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Nyt …tuttaa

Olemme taas oikein asian ytimessä eli lastenvaateviidakon uumenissa.
Eksyin näet illan pimeinä tunteina Reiman verkkokauppaan. Kyllä, juuri siinä kohtaa kun tenttiinlukupuhti lopahti täysin. Ja mitä kaikkea löysinkään!

Onnekseni eli katkeraksi harmikseni suurinta osa kivoimmista vaatteista sai maksimissaan koossa 92, tosin tuota pallosarjaa sai isompanakin. (Ai ai, paha.) Huomasin yhden kaikkien aikojen suosikkini eli tuon Retronorsu-sarjan päätyneen alennusmyyntiin ja vaikka paria seuraavaa kokoa alkaa olla hyvin varastossa, kuumottelivat mokomat norsut melkoisesti klikkaamaan itsensä koriin, sillä hinta oli jo niin houkutteleva.

Ja jos joku muukin hankkii nyt ensi kevään tai syksyn välikausivaatteita, niitäkin löytyisi alennuskorista. Arvatkaa kuka tilasi välikausihousut ja -takin? Nyt voi vain toivoa lapsen kasvavan sitä tahtia, että hän täyttää viimeistään syksyllä välikausivaatteensa.

Tämän jorinan pääasiallinen pointti oli kuitenkin se, että katsokaa mitä ihania värejä ja kuoseja, norppaemo tykkää. Ettekä voi väittää, etten olisi kertonut että norsuja ja välikausivaatteita saa nyt halvalla. 

P.S. Saatan palata vielä illalla linjoille kertomaan, miten huonosti tentin kanssa kävi ja mitä tapahtui lippukunnan puurojuhlassa…

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Päivän asu: Pihalla vihertää Vol. 2

Plussakelin pulkkakävelylle keskustaan lähdin kevyen oloisissa varusteissa, mutta siitä huolimatta sain kuumaverisenä tyyppinä aikaiseksi hikiset oltavat niskaan ja tissivakoon. Lunta sateli pitkin päivää välillä enemmän ja välillä ihan hiljaksiin. Sitä löytyikin kävelyn päätteeksi pulkasta, hiuksistani ja laukkuni päältä pieninä kasoina.

Toisin kuin kenties lopputalvesta, nautin lumesta, valkoisesta maisemasta ja pulkka-ajelulle sopivista, hiekoittamattomista teistä täysin siemauksin. Pienet kasautumiset tai lumen alla piileskelevä jääkerros eivät jaksaneet harmittaa, niin ihanan talvisen ja jouluisen tunnelman muutaman sentin paksuinen lumikerroskin onnistui luomaan.

Reppu on nähty käytössäni viime viikkoina tiuhaan. Ostin sen Keravan Fidalta samalla reissulla keniajakun ja papukaijakorvakorujen kanssa. Burberryn tikkitakki on samaisesta paikasta, tosin viime talven löytöjä jo. Saappaatkin ovat kirppisostoksia, Vesannon Wanhalta koululta.

Hame on ostettu laivalta, paljettipusero ja neule ovat ikivanhoja H&M-ostoksia. Huivi on kaverin vanha. Friis & Co.n söpöt ja kerrankin riittävän isot (koko L) hanskat olivat alennusmyyntien viimeinen pari Nellystä, mikä näkyi onnekseni myös hinnassa.

Korvakorut sorruin ostamaan Kalastajan Vaimon postauksen luettuani, niistä tulee parempia kuvia kunhan kerkiän. Kiirettä näet pitää; Ensi viikolla on nimittäin kaksi tenttiä, joista soisin pääseväni läpi eikä lukemistilanne ole vielä hääppöinen. Toisaalta jos noista selviän ovat vuoden 2013 tentit sitten siinä. Rutistusta, rutistusta!

Tein muuten vähän laskelmia ja laskutavasta riippuen tavoitteenani olisi kiskoa tämän syksyn ja alkavan kevään aikana kasaan 63-78 opintopistettä, ensimmäisenä vuonna kasasin hyväksilukuineen 85 opintopistettä, joten viimeiselle vuodelle jäisi pakollisia opintoja tehtäväksi 50 opintopisteen verran.

Jos valmistuisin alle kolmessa (opiskeluun käytetyssä) vuodessa, keskimäärin kolmen ja puolen vuoden opinnoista, voisin olla itseeni kohtuullisen tyytyväinen. Semminkin kun useimmat allekirjoittanevat sen, ettei tukevasti raskaana tai pienen lapsen kanssa opiskeleminen ole aina kovin auvoista.

Toivotan talvista ja vähemmän opiskeluhommien täyteistä viikonloppua teille!

P.S. Postauksen otsikko viittaa siis taannoiseen postaukseeni, jonka nimeä meinasin vahingossa käyttää toistamiseen. 

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Joululahja- ja alennuskoodivinkki

Olen pähkinyt joululahjojen keksimisen kanssa viime viikkoina. En ole koskaan ollut näin myöhässä asian kanssa; Olen yleensä sekä hankkinut että paketoinut lahjat jo marraskuussa. Onneksi sain viikonloppuna päätettyä lähes kaikki lahjat ja suurin osa on jo hankittukin. Paitsi se vaikein eli miehen lahja. O-ou.

Kun mietin, mitä hankkisin lahjoiksi pikkuveljilleni, siis niille metriyhdeksänkymmentä pitkille tyypeille, muistin Maj:n taannoisen postauksen hoodiebuddieista. Siis hupparista, jossa hupun narut toimivat kuulokkeina eikä erillisiä kuulokkeita musiikin kuunteluun tarvita. Tuote jakaa varmasti mielipiteitä, mutta minusta, kenialaisjakussa käyskentelevästä naisesta, joka tekee vanhasta My Little Ponystaan kaulakorun, idea oli hauska ja innovatiivinen. (Täytyy tähän väliin lisätä, että jos blogien lukijat altistuvat blogimarkkinoinnille välillä niin kaikki tuntemani bloggaajat vasta blogimarkkikoinnille altistuneiksi tunnustautuvatkin! Minut mukaan lukien.)

Googlettelin itseni hoodiebuddien verkkokauppaan ja Facebook-sivuille perehtyäkseni tarkemmin tuotteeseen. Tarkistin että kaikissa vaatteissa on vetoketjullinen tasku, johon kännykän tai musiikkisoittimen saa sujautettua. (Jos veljeni saa hajotettua laitteensa pudottamalla sen sängyltä, en uskaltaisi ostaa hänelle vaatetta, jonka avotaskuista kännykkä voi lennellä maahan.) Sisäinen ituhippini nosti niin ikään päätään ja halusin varmistaa että hupparit voisi pestä ja kuulokkeet kestäisivät käyttöä.

Hupparit voi pestä pesukoneessa hienopesuohjelmalla (30 astetta) ja mahdollisimman varovaisella linkouksella ilman että mitään tarvitsee irrottaa. Pestessä ei saa käyttää rumpukuivausta eikä valkaisua. Kuulin myös, että kuulokkeilla on vuoden takuu, kunhan vaatetta on pesty ohjeiden mukaisesti.

Kyselin pojilta vaivihkaa, mitä mieltä he ovat keksinnöstä ja vanhempi veljeni oli sitä mieltä, että huppariakin paremmin idea toimisi kevyessä takissa, jota voisi käyttää syksyllä ja keväällä. Takin käyttöaste on kuitenkin keskimäärin kovempi kuin yksittäisen hupparin eivätkä ne likaannu samalla tavalla. Pointti oli sikäli hyvä että piti kurkata saman tien, sattuisiko samalla idealla löytymään myös takkeja tai paksumpia, takkimaisia huppareita. Kuten arvata saattaa, löytyihän niitä.

Tässä vaiheessa olin pyöritellyt asiaa päässäni jo niin pitkään, että otin yhteyttä hoodiebuddien myynnin porukkaan ja kysyin, saisinko tuotteita kotiin hypisteltäviksi ja sovitettaviksi sekä kuvattaviksi. Kun puhe kääntyi siihen, että perushupparit – joita muuten myydään selvästi eniten, ovat olleet jo aiemmin esillä blogeissa (varsinkin naisten mallit), sovimme että kuvaisimme nuorille ja miehille suunnattuja takkeja ja paksumpia huppareita.

Sain veljeni lupautumaan kuvattaviksi ja juoksutin heidät paikalle koulupäivän päätteeksi heti kun takkipaketti oli löytänyt tiensä pakettiautomaattiin. Tällä tavalla saimme kameralle edes ilta-auringon viimeisen kajon ennen kuin aurinko humpsahti pois näkyvistä.

Räpsimme kuvat kotimme lähellä ja olin iloisesti yllättynyt siitä, miten mukisematta pojat poseerasivat muun muassa likaisen puomin päällä, lumisella penkillä ja märällä nurmikolla, kuvauslainaan saatuja vaatteita komentoni mukaisesti varoen. Ja siitä että he vaihtoivat oma-aloitteisesti asentoaan tai ainakin koettivat kuunnella kameran takaa huutelemiani ohjeita. Hyvä niin, sillä ei meidän suvusta noita fotogeenisiä tyyppejä turhan monia löydy.

Aiemmin mainitsemaani Standard-hupparia eli niin sanottua perushupparia kuulokkeilla saa kaupasta ympäri vuoden, osittain eri väreissä vain. Mikillä varustettu huppari maksaa hieman enemmän, mutta paljon puhelimessa puhuvalle ja vaikkapa pyörällä tai autolla usein ajavalle ominaisuus on hyvinkin lisähinnan väärti.

Pojilla oli kuitenkin kuvauksissa päällään jotain muuta kuin perushupparit, nimittäin vihreä Renault-kanvastakki sekä hoodiebuddien Super Soft-malli Woodsman takki – tuo kaupasta löytyvä väri on mielestäni erityisen hieno. Vanhemmalla veljelläni päällä oleva, kuvaustuotteista hupparimaisimman näköinen Base-takki on lämmin ja softshell-pintainen. (Veljeni tykästyi Baseen niin että uhkasi unohtaa lähettää sen takaisin.)

Takkeja saadaan kustakin mallistosta myyntiin todella pieni spesiaalierä. Joten jos ihastuitte johonkin pojilla päällä olleeseen takkiin tai huppariin, kannattaa tilata omansa nopeasti pois. Kuten verkkokaupasta huomaatte, joissain kokovaihtoehdoissa on enää muutamia kappaleita jäljellä.

Minä keksin heti muutaman ystävän, sukulaisen ja perheenjäsenen, joka lämpenisi kiinteillä kuulokkeilla varustetulle hupparille tai takille, kenties tekin? Henkilökohtaisesti olen katkera, ettei lookbookista bongaamaani vihreää naisten takkia löydy kaupasta, olisin muutoin lahjonut sillä itseäni. Höh.

Oli kiikarissanne sitten naisten tai miesten vaate, lahjaksi toisille tai itsellenne, kannattaa tilata joululahjat ennen 15.12, sillä hoodiebuddien alennuskoodi on voimassa siihen asti. Koodilla 2000 saatte -20% alennuksen ostoksistanne.

Kiitokset vielä pojille mallinhommista!
Toivottavasti joululahjapaketista kuoriutuu vaivanpalkaksi oma huppari.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

 

Kuosiorgiat, tonttudisko ja yllätyskampaaja

Siis tämä päivä, huh huh. Heräsin aamulla, vein lapsen päiväkotiin ja ajattelin laittaa tavarat kasaan, haukata aamupalan ja lähteä koululle hetkeksi lukemaan ruotsia ennen hanketapaamista ja tenttiä. Luottokampaajani tuli ovelle hoitamaan partioasioita ja kysäisin ikään kuin ohimennen vapaita aikoja.

Varttia myöhemmin istuin kampaajan tuolissa ja lähdin sieltä tukka lyhyempänä sekä eri värisenä ja kipitin koululle syömään. Se siitä ruotsin lukemisesta. Seurasi pari tuntia hanketyön vääntämistä, kevään opinnoista tuskastumista sekä paniikinomainen päätös mennä kuitenkin, kaikista puheistani poiketen, opinnäytetyöstarttiin tammikuussa.

Istuin neljästä puoli kuuteen pää ihan tyhjänä ruotsin uusintatentissä. Varsinainen tentti meni ohi Espanjan reissun aikana, joten nyt sen olisi parasta päästä läpi, sillä en haluaisi jättää tenttiä roikkumaan tammikuulle. Tentistä painelin suoraan partion syyskokoukseen ja hallituksen kokoukseen. Ehdinhän nähdä lastani hereillä tänään ehkä puolitoista tuntia. Hups. (Mutta toisaalta tiistaina olin lapseni kanssa liikkeellä kahdeksasta kuuteen.)

Minimintin paketista paljastuneet ihanat ketut, sienet sekä kastanjat herättivät ihastusta ja piristivät hieman päivän menoissa nuhjaantunutta mieltä. Kannatti odottaa, että ne syksyllä kuolaamani pöksyt tulivat alennukseen – kyllä sitä jokusen roposen taas säästi!

Ah, kuosiöverit, ihanaa!

Övereistä huolimatta voisin kyllä olla sängyn ja Criminal Mindsin katsomisen sekä päiväkodin eiliseen Tonttudiskoon hätäpäissäni, kummitäti H:n avustuksella leipomieni mokkapalojen jämien tarpeessa. Kiva disko oli, mutta tunti aikaa leipoa, kuorruttaa ja koristella kaksi pellillistä mokkapaloja ja siirtyä niiden kanssa päiväkodille oli himpun verran liian vähän. (Ja meno koko päiväkodin yhteisessä tapahtumassa melkoinen.)

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Päivän asu: KENYA

Aamuisena haasteena oli kirppikseltä löytyneen kenialaisen jakun yhdisteleminen opiskelukelpoiseksi asukokonaisuudeksi. Tunnustan tuijottaneeni vaatekaappiani toivin jos toisenkin, horjuen mustien pöksyjen, mustan maksihameen ja asuun lopulta valikoituneen mustan, pintatekstuurillaan leikittelevän hameen välillä.

Yhdistelypohdintaa ennen olin käynyt jo hankitavaiheessa sisäistä taistelua siitä, onko jakun kuosi liian villi ja saisiko se minut näyttämään gospelkuoron kovaääniseltä ja ruokaan rakastavasti suhtautuvalta johtajattarelta. Mielikuva ei aluksi houkuttanut, mutta tajusin sitten sen kuvaavan minua oikeastaan melko hyvin ja nappasin jakun mukaani. Eikä harmita yhtään!

(Lisäksi kävin jakun kanssa melkoista pesutaistelua, josta selvisin ilokseni ja ylpeydekseni voittajana. Ansaitsisin kyllä eeppisen pesukoneen muotoisen marttapystin. Mutta siitä ehkä enemmän joskus toiste.)

Jakun kuosiräjähdyksen vuoksi pidin asun väreiltään ja muilta kuoseiltaan melko rauhallisena, mitä nyt rakkaushuivi lunasti paikkansa päähine- ja hiustenlaittoratkaisuna. Torres-pulloista saatavista muovikoristeista tehdyt härkäkorvakorut etsiytyivät myös osaksi kokonaisuutta.

Eikös vaan marraskuinen aamu ja viisi astetta pakkasta näytäkin erehdyttävästi kasteiselta helleaamulta, jossa kosteus alkaa höyrystyä ilman muuttuessa paahtavammaksi, auringon kivutessa kohti lakipistettään? Voi vain kuvitella jotain isoja riistaeläimiä riipimään kasvustoa tuonne taustan pusikkoon… Tai sitten ei. Täytyy vain todeta, että onneksi en ole helposti palelevaa sorttia.

Asun kannalta tämä viimeinen kuva ei ole kovin informatiivinen, mutta väittäisin silti, että tässä on valon ja fiiliksen puolesta alkavan viikon maagisin kuva – ainakin tällä tontilla. Että kiitoksia vain aviomiehelle!

Jakku: Fida Kerava / Sukkahousut, rannekorut, alustoppi ja huivi: H&M / Kengät: DinSko /
Korvakorut: Norppala-Alko-yhteistyö (heh heh)

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Tyttö ja papukaijakorvakorut

Hehkutin jo aiemmin blogin Facebooksivulla tehneeni mielestäni huikeita kirpputorilöytöjä Keravan Fidalta ja lupasin esitellä niistä ainakin osan blogin puolella.

Löydöistäni eniten innostuin rahallisesti lähes pienimmästä ostoksestani, parista papukaijakorvakoruja. Minulla oli joskus yläaste- ja lukioaikoina niin ikään kirpputorilta hankitut, vihreät papukaijakorvakorut, mutta onnistuin kadottamaan ne jonnekin. Olen sittemmin harmitellut asiaa säännöllisin väliajoin nähdessäni korut korvissani vanhoissa valokuvissa.

Voitte varmaan kuvitella, että tämän parin osuessa silmiini Fidan korulaatissa, nappasin ne sydän pompottaen mukaani ja kannoin kourassani kaikkialle selaillessani vaaterekkien tarjontaa ja sovitellessani vaatteita. Ja voi miten hyvälle mielelle löytöni minut saikaan; Kadonneiden papukaijojen jättämä aukko oli täytetty ja ympyrä sulkeutunut!

P.S. Kaivoin muutaman arkistojen aarteen kuvagalleriastani ja latasin ne blogin Facebooksivulle. Käykää kurkkaamassa, jos haluatte nähdä, millaisiin teinityyleihin olin aikanaan papukaijakorvakorujani yhdistellyt.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ