Blogiin liittyvät tapaamiset, esittelytilaisuudet ja mallistojen lanseeraukset ovat vieneet ja vievät vielä huomenna meitä pitkin poikin pääkaupunkiseutua. (Niistä lisää myöhemmin, kunhan tämä viikko saadaan pakettiin ja sekä mainostoimistot että asiakkaat hiljentyvät juhannusviikon viettoon.) Lapsi tuntuisi vain nauttivan tarjolla olevien ruokien syömisestä, samanikäisten kavereiden kanssa leikkimisestä ja uusiin paikkoihin reissaamisesta, kunhan äidin kanssa saa jutustella siinä sivussa. Ja hyvä niin, pitäähän ainakin toisen perheemme miehistä olla kiinnostunut seuralaisenani toimimisesta erilaisissa tilaisuuksissa! Pikaiseen eilisiltana räpsäistyistä yhteiskuvista kiitokset Annalle!
Aihearkisto: Rakkaus & suhteet
Videokuulumisia
Välillä taas kuulumisia videon muodossa. Juttua muun muassa kesälomasuunnitelmista, akuutista nörttiytymisestä sekä siitä, miten miehen, joka ei tanssi, saa mukaansa afrotanssitunnille.
Katsoin videon nopeasti läpi ja kiinnitin huomiota jalkoihini, jotka heiluvat ajoittain taustalla. Messevän näköiset nuo kuivat ja halkeilleet kantapäät sekä nurmikosta likaantuneet päkiät ja jalkapohjat, jotka näyttävät ihan homeisilta. Kenties jalkahoidon paikka?
P.S. Nenä tukossa, komea nasaaliääni, koettakaa kestää!
Herkullista äitienpäivää!
Heräsin juuri ja koetan tehdä selvää aamiaisestani, mutta epäilen että osa saa jäädä odottamaan myöhempään. Kuvista kun puuttuu vielä salaatti ja juomat. Jos minä tempaudun välillä asustamaan tai koristelemaan runsaalla kädellä, huomannette että puolisoni lievät (ja eittämättä ihanat) ylilyönnit tapahtuvat puolestaan keittiössä.
Perheemme alastoman kokin loihtiman äitienpäiväaamiaisen myötä haluan sen pidemmittä puheitta toivottaa kaikille ihanaa äitienpäivää!
Gaala-asupaniikkia pukkaa
Gaala-asukriisiä todellakin pukkaa. Rankasti. Sain kutsun Aussie Blog Awards-tilaisuuteen ja olen siitä asti hermoillut siitä, löydänkö itselleni mitään riittävän fiiniä päällepantavaa. Köyhänä opiskelijana en voi shoppailla monen sadan euron cocktailmekkoa saati kolmi-nelinumeroisella hintalapulla varustettuja kenkiä tai laukkua juhla-asukseni, joten koko asun ostaminen uutena ei ollut missään vaiheessa vaihtoehto.
Äitini riensi vaatekaappeineen hätiin ja sain häneltä lainaan Marimekon Iltauinti-mekon. Minua solakammalle ja pitkäjalkaiselle äidilleni mekko istuu hyvin (kuvatodiste, klik), mutta nähtäväksi jää, näytänkö se päälläni satakiloiselta täti-ihmiseltä. Noh, mekko on joka tapauksessa kaunis. Mekkoon mätsäävän vyön ja jakun löysin sopuhintaan H&M:ltä ja kengät Elloksen tarjouskorista. Erikoisen värisen mekon kanssa sopivaa gaalakelpoista laukkua etsiskelen edelleen.
Miehellekin vihjasin, että tämä voisi ehkä ostaa ennen gaalaa sekä farkut että kengät, joissa ei ole reikiä. (Siis sellaisia kulumisen aiheuttamia reikiä, ei suinkaan tyylin vuoksi tehtyjä.) Toisaalta on tavallaan virkistävää ja sympaattista, että joku ei oikeasti edes katso päivittäin peiliin tai pidä vaatteiden uusimista erityisen olennaisena asiana ennen kuin ne hajoavat pahemman kerran päälle. Mutta kyllä yhdet ehjät housut voisi ehkä silti omistaa – vaikka vaimon mieliksi?
Mitäs pidätte?
Kelpaako suunnittelemani kokonaisuus gaala-asuksi, vaikkapa aikaisempien vuosien asujen perusteella?
Kielinerot asialla
Paniikki iskee pakollisen ruotsinkurssin tenttiä edeltävänä iltana. Mies lupautuu tekemisen pulassaan kyselemään sanastoa minua auttaakseen. Lysti meinaa loppua alkuunsa kun tälle selviää, ettei moniin kirjan sivuihin ole saatavilla suomennoksia.
Monessa kohtaa vastaan tulee sanoja, joita kumpikaan meistä ei tunnista.
”Jag har snuttjobb.”
”Emmä tiedä, mitä toikin muka tarkoittaa.”
”Minulla on hutsutyö?”
Ei vispilä, että me ollaan hyviä tässä toispuoleisessa kotimaisessa.
Juhlia juhlien perään
Ensin perjantaina ystävänpäivän kakku- ja hedelmäjälkkäriherkuttelut, eilen hilpeät kaksivuotissynttärit ja tänään vielä kolmannet juhlallisuudet synttärikahvien merkeissä. Hyvällä todennäköisyydellä vuoden ainoa viikonloppu, jonka jokaiselle päivälle osuu jokin syy napata kakkupala tai kaksi, kaikesta hauskuudesta huolimatta onneksi – ainakin housujen jalkaan mahtumisen kannalta.
Olenpahan saanut hyvän syyn meikata, tupeerata vähän tukkaa ja kiskoa mekon päälle useampana päivänä putkeen. Sekä pukea lapselle kauluspaidan ja rusetin, mikä on melkein parempi juttu kuin oma pynttäytyminen; Kauluksellisia puseroita ja bodyja kun on kertynyt parikin erilaista ja niiden käyttöikä, toisin kuin omien vaatteideni, voi jäädä yllätävän lyhyeksi.
Hauskaa on tosiaan ollut, mutta palaan mielelläni myös normaaleihin arkipäiviin. Juhlat eivät tunnu pitkässä juoksussa enää juhlilta, jos niistä tulee päivittäisiä.
P.P.S. SISUSTUSKIRJA-ARVONTAAN TÄSTÄ!
VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ
Olipa kerran kunnon läskiperjantai
Siis sellainen löhöpäivä, jonka liikunta koostui asemalle ja sieltä kotiin polkemisesta, koululle kävelystä ja lapsen hakemisesta päiväkodista. Ja ruokavalio leivästä, hedelmistä, tomaattikeitosta sekä miehen ystävänpäiväksi tekemästä jälkiruoasta ja sacherkakusta sekä palanpainikkeeksi korkatusta vaihtokauppa-Fresitasta.
Illan ohjelmakaan ei ollut järin aktiivinen vaan se muodostui spontaanisti saunomisesta, lapsen ja miehen halailusta, jääkiekon katselemisesta sekä yleisestä yhdessäolosta, enemmän tai vähemmän perhekasana.
Kuten blogin Facebookissa, (jonne tulee usein sellaisia kuulumisia, joita en kaikkia avaa postauksiksi asti) kerroinkin, lapsella oli ollut illan lisäksi aika rento päivä myös päiväkodissa, sillä 12-13 lapsen ryhmän lapsista vain neljä oli ollut hoitokuntoisina. Nyt jännätää, tuoko lapsi uusimman tautiaallon pöpön meillekin ja sairastuuko hän siihen itse.
Kaikilla oli siis melko rento päivä, ellei ruotsin kurssin suullisen esitelmän pitämisen huippulukemiin nostamaa sykettäni lasketa. Ainut perheemme treenaaja oli tänään mäyräkoira. En tiedä mitä mieltä te olette, mutta minun käsitykseeni oman näköisestäni ja onnellisesta elämästä tällaiset löysäilypäivät tavallaan kuuluvatkin.
P.S. Sisustuskirja-arvontaan tästä!
VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ
Kevät tuli kotiin
Ulkona on vielä ihan täysi talvi, mutta auringonpaisteen ja vastasiivottujen nurkkien innostamana kannoin ison osan vanhoista sisustustekstiileistämme niiden tilasta riippuen joko kellariin, korjauspinoon tai kirpputorikassiin. Vielä ei ole kukkakuosien aika, jos minulta kysytään – mutta kirkkaat värit ja pastellit ovat tervetulleita.
Sovimme miehen kanssa, osana vaimon romanttisen huomioimisen projektia, että saisin kukkia vähintään kerran kuukaudessa. Mies aloitti projektin parilla tulppaaninipulla, jotka olivat omiaan lisäämään kevätfiilistä kotiin. Happy wife – happy life, vai miten se menikään?
Miltäs kodin kevätilmeen ensimmäinen aalto näyttää?
VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ
Vuosisadan kunnossa hääpäiväilemään
Kuva: Scandic Paasi
Kuva: Paasitorni
Kuva: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto / Kirsi Halkola
Kuva: Scandic Paasi
Kuva: Juttutupa
Kuva: Scandic Paasi
Rafael Wardi: Purjeveneitä, 1953. Kuva: Jussi Tiainen
Kuva: Vallila Interior
Rafael Wardi: Näkymä Gianicololta, 1955. Kuva: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto / Jenni Nurminen
Kuva: Scandic Paasi
Kuva: Booking.com
Tämä pariskunta lähtee huomenna viettämään hääpäiväänsä ja juhlistamaan uutta vuotta pääkaupunkiin. Suunnitelmissa olisi nauttia taiteesta Järven lumo ja Rafael Wardi-näyttelyiden merkeissä, haukata burgerit vaikkapa vasurien legendaarisessa kantapaikassa ja pyörähtää kenties nopeasti hääpäivälahjaostoksilla.
Ja viimeisimpänä, muttei missään nimessä vähäisimpänä, upota hyväksi toviksi hotellin pehmeille patjoille. Olkoonkin, että alla on lomalla pidempään nukutut aamut ja huomattavasti viimeisiä koulurutistusviikkoja virkeämpi olo. (Scandic Paasi, johon satuin löytämään kohtuuhintaisen huoneen uudenvuoden aatoksi, täyttää erikoisuudessaankin myös esteetikon hotellille asettamat vaatimukset.)
Kuulostaa hyvältä, vaikka itse sanonkin. Kuten asiaan kuuluu matkassa on kuitenkin pari muuttujaa. Nimittäin vaimon suussa ammottava viisaudenhampaan kokoinen kolo, joka muistuttelee olemassaolostaan sekä miehen eeppiset mittasuhteet saavuttanut miesflunssa, joka on saanut raasun ihan veteläksi ja voipuneeksi. Juuri kollegoille totesinkin, että ainakin saamme syötyä ja levättyä rauhassa, jos ei muuta.
Ihanaa uutta vuotta teille kaikille, jos ette enää huomenna käy kurkkimassa blogia!
VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ
Jonain onnellisen aamuna
Joulupäivämme alkoi miehen pöytään touhuamalla myöhäisellä aamiaisella.
Erilaisia hedelmiä, ranskankermaa, Cavi-arttia, sipulia, saaristolaispaloja, jogurttia, omenamehua, teetä, Vihreitä kuulia ja lasit Castellblancin cavaa, jonka totesin blogin kautta saadun näytepullon perusteella omaan suuhuni sopivaksi.
Ah, syöpöttely on hyvä aloittaa heti aamutuimaan, eikös?
VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSA, BLOGILISTALLA, FACEBOOKISSA, INSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ