Printtifriikkaus

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Muu työ & raha, Opiskelu, Raha 8 kommenttia

Kuten ehkä olette huomanneet, olen ostanut ja saanut muutamia vaatteita Sheinsideltä viime aikoina. Itselläni tilaaminen on sujunut ongelmitta ja tuotteet ovat saapuneet muutamassa viikossa. Palauttaa en ole koettanut, joten siitä minulla ei ole kokemusta. Kuulisinkin mielelläni kokemuksia, jos joku teistä on tilannut Sheinsideltä jotain. Risuja ja ruusuja – antakaa palaa!

Kokopolitiikasta voisin sanoa sen verran että mitoitus on, epäkorrektia kaveriani lainatakseni pingpong-petite-mallia. (Eli esimerkiksi koossa L rintojen päältä mitattava ympärys on maksimissaan 86cm ja koossa XL usein enimmillään 96cm.) Itselläni on varmasti ylimääräistä kohdassa jos toisessa, mutta rintavarustus on pysynyt painonvaihteluista huolimatta lähes saman kokoisena. Vakiokokoisista hinkeistä huolimatta rinnanympäryksestä jää uupumaan lähes parikymmentä senttiä L-kokoisissa vaatteissa; Sen sijaan esimerkiksi vyötärömitta riittäisi hyvin L-koossa. Rintavammille naisille täten tiedoksi: One size doesn’t fit all, ainakaan puskuriosastolla.

Tilanne on siis sama kuin vaikkapa eBaysta tai Etsystä tilatessa: Kropasta kannattaa varautua ottamaan ainakin rinnan-, vyötärön- ja lantionympäryksen mitat sekä mahdollisesti myös hiha- ja lahjemitat. Kun mitat on kerran ottanut ja tallentanut vaikkapa sähköpostiinsa, se tekee verkkokauppaostostelusta paljon helpompaa jatkossa ja vähentää ärsyttävää palautteluhässäkkää, uskokaa pois.

Mitä tuotantoprosessiin tulee, kyseessä on yksi halpatuotantokauppa muiden joukossa, tiedetään. Niin kauan kuin opintotukeni hujahtaa täysimääräisenä lapsen päivähoitomaksuun, ei tuloillani jäisi vaatteiden ostamiseen edes yhden kotimaassa tuotetun mekon verran rahaa puolessa vuodessakaan. Joten katsellaan asiaa uudemman kerran, kunhan valmistun ja saan palkkaa. Lapselle tosin ostan jonkin verran Suomessa suunniteltuja ja/tai tuotettuja vaatteita, joiden valmistusolot ovat tiedossa. Lastenvaatteet kun maksavat usein huomattavasti vähemmän kuin aikuisten vastaavat.

Miksi sitten tilaan joitan vaatteita Sheinsideltä enkä pysyttele kotimaan kamaralle asettuneiden ketjujen valikoimissa? Minulle vastaus on yksiselitteinen, tai oikeastaan kaksiselitteinen: Söpöt, tyttömäiset jutut, kuten kellohelmat, rusetit ja piparkakkukaulukset sekä herkulliset printit erilaisine lintu-, eläin- kukka- ja sarjakuvaiheisine kuvioineen vetävät kreisivaatteiden suurkuluttajaa puoleensa kuin suklaa hormonipöllyissä hortoilevaa imettäjää.

Joten kyllä, olen ajoittain niitä vastuuntunnottomia kuluttajia, jotka ostavat vaatteita niiden ulkonäön perusteella enkä pukeudu tylsään kaapuun, vaikka se olisi tuotettu takapihallani, iloisen käsityöläismummon kissoistaan kehräämästä langasta. Voi printit, röyhelöt ja kirottu kauniiden asioiden kaipuu minkä teitte.

Musta maksimekko, lintumekko, koulutyttömekko, turkoosi mekko, kaupunkimekko ja punainen maksimekko ovat Sheinsideltä, kuten postauksesta voinee päätellä

 

Juhannuspostikortti

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Matkat Kommentoi

Juhannusviikonloppu oli melko vilpoisa, 10-15 asteen haarukassa taidettiin päiväsaikaan pysytellä. Säilyimme kuitenkin lämpiminä, kunhan pysyttelimme pihalla oleillessamme liikkeessä muun muassa kaisloja poltellen, kokkotarpeiksi kaavailtuja rakennusjätteitä rannalle kantaen ja miehen puhdetyökseen aloittamassa polku-urakassa autellen.

Ruoka oli hyvää; Nautimme pitkään ja hartaasti perinteisestä juhannuksen kalapöydästä sekä miehen tekemistä hampurilaisista lisukkeineen. Jälkiruokaletut, mansikat ja kermavaahto ovat pitivät makeannälän loitolla. Olo on sangen turvonnut, mutta kerrankos kesässä (ja vuodessa) sitä juhannusta vietetään.

Parit päiväunetkin tuli otettua ja katsottua äitienpäivälahjaksi saadusta X-Men DVD-setistä elokuvasarjan ensimmäinen osa. Sauna lämpeni joka päivä ja lenkillekin selvisimme. Suunnitelmissa oli selvitä juoksupyrähdykselle kahdesti, mutta olin nukahtanut lauantai-iltapäivänä sohvannurkkaan. Kuten ehkä muistattekin, päiväunien nukkuminen ei todellakaan sovi minulle ja olin alkuillan varsin ärtynyt ennen kuin selvisin torkkupöhnästäni.

Mies oli niin uppoutunut polkuprojektiinsa että unohti tyystin törkkiä vaimonsa hereille. Ehkä aivotyötä toimistotuolissaan tekevälle miehelle teki kuitenkin hyvää päästä välillä nostelemaan kiviä, hakkaamaan juuria poikki ja kärräämään hiekkaa ämpärikaupalla polun päällysteeksi?

Otin juhannuksen aika lailla rennon oleilun kannalta. En asettanut itselleni suuriakaan tavoitteita mullistavien valokuvien ottamisen, supervanhemmuuden tai opiskelusaavutusten osalta vaan ajattelin tämän sateisen ja harmaan keskikesän juhlan sujuvan omalla painollaan askareiden, löhöilyn ja ruokapöydän ääressä istumisen merkeissä. Ja niinhän se sujuikin.

Viime yönä näin unta valkoisiksi maalatuista hirsiseinistä ja tiilitakasta, tummaksi petsatuista kattoparruista sekä karkkivärisestä pirttipöydästä. Kun unissa alkaa vilahdella sisustuksellisia unelmia päälle puskevien deadlinejen sijaan, voisin veikata muutaman viikon kestäneen puoliteholla lomailemisen tuottaneen tuloksia.

Mitä puuhasitte juhannuksena ja onnistuivatko suunnitelmanne säästä huolimatta?

P.S. Postikortin kuvituksena on kollektiivisesta kuvaustuokiosta otettuja kuvia:
Hetki kokon syttymisen ja kuohuvien jälkeen, kaksi hetkeä ennen lapsen yöunille kiikuttamista. Silloin kun kaikki muistavat äkkiä puhelimiensa olemassaolon ja räpsäisevät pari pakollista kuvaa tai videota sosiaalisessa mediassa sopivana hetkenä jaettaviksi.

P.P.S. Apple TV:n ja 6kk Netflixin arvonta on edelleen käynnissä

 

Yksi synttäriasu ja kuvia kuluneilta viikoilta

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Muu hyvinvointi 5 kommenttia

Sillisalaattipostaus, hupsistarallaa.
Olen hillonnut kuvakirjastossa muutamia viime viikkoina otettuja kuvia, joista ei ole riittänyt jutunjuurta kokonaisiksi postauksiksi, mutta jotka olen halunnut jakaa kanssanne kuvauksina pienistä hetkistä, joista kesän alkumme on koostunut.

Mukaan mahtuu kolmivuotissynttäreiden kissamekkoasu, lapsen leikkejä iltatilaisuudessa, tyylikkään bloggaajan värimätsätyt kynnet ja ihana raskausyhteensopiva maksimekko, veneen ohjaamisesta haaveileva norpanpoika, yksinvaltiatar, suloinen hymykuoppakyynärpäinen pikkuneiti ja juhannuskukkia.

Kesäkuu on kulunut kavereita tavaten, hyvän seuran ja ruoan, elvytetyn treenaamisen, pääkaupunkiin ja lähiseuduille suuntautuneiden matkojen sekä lapsen kanssa puuhaamisen merkeissä. Olen hengittänyt sisääni niin saaristoluonnon kuin kaupunkimaisemienkin kauneutta ja iloinnut myös omien ja lapsen vaatteiden valitsemisesta sekä muiden asujen ihastelemisesta.

Taas aivan erilainen kesä kuin koskaan ennen, sanoisin varovaisesti että tähän mennessä ehkä jopa paras kaikista. Ei siis ollenkaan pöllömpi huuhkaja, kuten isäni sanoisi.

Taide kuuluu kaikille // Kimpassa

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Lapset ja lasten tyyli, Uutiset & yhteiskunta Kommentoi

Kävimme ystäväni ja Kuutin kanssa kurkistamassa Marimekon ja Kiasman yhteistyössä toteuttaman Kimpassa–näyttelyn, joka on tuonut suunnittelijat ja nykytaiteilijat hauskasti samalle areenalle:

”Mukaan kutsutuilla 16 taiteilijalla ja suunnittelijalla on kaikilla pitkä suhde joko Kiasmaan tai Marimekkoon. Osa taiteilijoista on hyödyntänyt Marimekon tarjoamia materiaaleja ja tuotantoprosesseja uusilla tavoilla, osa on paneutunut sekä tuotesuunnittelijan että kuvataiteilijan työtä yhdistäviin innoituksen lähtökohtiin. Kaikki ovat tehneet näyttelyyn uuden teoksen ja suunnitelleet sen Kiasman tiloja silmällä pitäen.”

Näyttely oli iloinen ja puhutteleva kokonaisuus, toisin kuin jotkut Kiasmassa esillä olleet näyttelyt, joiden teoksien ja teemojen myötävedessä mielessä ovat kotiin lähtiessä pyörineet kuolema, maailmanloppu ja psyykkeen rikkoutuminen; Sekä kepeämmillä että raskaammilla näyttelykokonaisuuksilla on kuitenkin paikkansa ja aikansa, mutta tämä nyt sattui olemaan sellainen ilon kautta-elämys.

Lapsellakin oli pääpiirteissään mukavaa, vaikka parin ensimmäisen huoneen läpi kulkiessamme jouduin sanomaan aika monta kertaa ei saa koskea. Maisemat ja videokuvaa sisältävät teokset vetivät lasta puoleensa. Pysähdyimme kaikki kolme innostumaan, huvittumaan ja ihmettelemään yhdysvaltalaisen Brad Downeyn videoteosta This is How We Roll (2011). Myös vihreän kasvihuoneen sisältö kiehtoi lasta kovin ja hän olisi halunnut sukeltaa kasvihuoneen sisälle tutkimaan esineitä.

Lapsen suosikkeja olivat pehmopuput, joita olisi tehnyt mieli tutkia myös heiluttamalla niitä sekä Kiasma Hits-näyttelyyn kuuluva nauhateos, jonka sisään saattoi sukeltaa. Nauhojen läpi kulkeminen oli minustakin lähes taianomaista. Pienessä liikkeessä olevat värikaistaleet imaisivat sisäänsä, koskettivat ihoa pehmeästi. Teoksen sisällä oli hämärää, suuntavaisto meinasi kadota ja ulospäin suunnatessa valo alkoi jälleen siivilöityä vahvemmin esiin ja värit käydä kirkkaammiksi. Kun puhutaan taide-elämyksistä niin kyseiseen teokseen uppoaminen oli todellakin sitä.

Kiasma on rakennuksena vaikuttava ja minusta on hienoa, miten se hengittää ympäröivää Helsinkiä sisäänsä ikkunoiden kautta. Postitalon nurkat, ratsastajapatsas, skeittaajat, vesiaiheet, raitiovaunut, Eduskuntatalo, Lasipalatsi, liikkeet, kahvilat, lokit – kaikki kaupunkimaisemat ja jatkuvassa liikkeessä olevat kulkuneuvot ja kaupungit asukkaat ovat tilassa läsnä, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana. Kiasmaan tekisi mieli mennä joskus ihan ajan kanssa, istua valkoisten, kaarevien pintojen keskellä ja uppoutua katselemaan kaupunkia.

Taide kuuluu kaikille, iästä, sukupuolesta ja sosioekonomisesta taustasta riippumatta.
Se voi antaa todella paljon: Avata silmiä yhteiskunnallisille epäkohdille tai arjen ihmeille, voimauttaa, yhteisöllistää tai laajentaa ymmärrystä vieraiden (ala)kulttuurien tai ilmiöiden suhteen. Taide on polttoainetta sielulle ja mielelle. Taiteen kautta olemme enemmän kuin osiemme summa, laajennumme kohti toisiamme ja maailmaa.

Taide on minulle todella paljon ja jotain sellaista, minkä haluan voida jakaa lapseni kanssa. Tänään ja huomenna. Onneksi siihen on paljon mahdollisuuksia, muun muassa Kiasmassa, jossa viihdyn aina vaan, kerta toisensa jälkeen.

P.S. Muistakaa osallistua Taide-arvontaan sekä 6kk Netflixin ja Apple TV:n arvontaan!

 

Voita Apple-TV ja 6kk Netflixiä!

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Uutiset & yhteiskunta 50 kommenttia

Saan arpoa (uhkaavasti sateiselta näyttävän) juhannuksen ja toivottavasti löhöaikaa sisältävien kesälomapäivien kunniaksi teille kuusi kuukautta Netflixin käyttöaikaa sekä Apple-TV:n.

Olen käyttänyt Netflixiä nyt vuoden päivät ja sieltä on tullut katsottua ainakin Supernaturalia, Gossip Girliä, Bonesia, Modern Familya, New Girliä sekä Netfilxin omista sarjoista Orange is the New Blackiä ja Hemlock Growea. Tarjontaahan olisi vaikka millä mitalla, mutta kohtuullisen reipas opiskelutahti, lapsi ja urheiluhommat ovat pitäneet televison katsomiseen käytettävissä olevan ajan varsin maltillisena.

Laaja tv-sarjavalikoima, kasa elokuvia ja yllättävän kattava tarjonta lapsille suunnattuja ohjelmia ja eturivin lastenelokuvia ovat pitäneet meidät tilaajina. Tosin lapsemme ei ole vielä jaksanut kiinnostua monien kehumista Late Lampaista, My Little Ponyista, Mansikka Maijoista tai Pikku Prinsessoista vaan pysyttelee vannoutuneena Muumien tapittajana. Pikkuhiljaa lapsen makukin laajentunee ja siihen asti äiti voi katsoa salaa lastenohjelmien ja -elokuvien puolelta Urheaa, Anastasiaa ja Avataria. Krhm.

Apple TV on pieni, noin sadan euron arvoinen, ihmelaatikko, jonka käyttöönottoon tarvitsee vain kaksi piuhaa: virtapiuhan ja televisoon tungettavan johdon (jotka tulevat luonnollisesti mukana paketissa). Apple TV:n avulla Netflixin katsomiseen ei tarvitse erityistä netti tv:tä vaan Netflixiä voi katsoa television kautta. (Ei enää läppärin ruudulta tihrustettuja sarjoja, jee!)

Apple TV:n kautta pystyy myös toistamaan vaikkapa iPhonelta tai iPadiltä löytyviä kuvia, videoita tai musiikkia: Youtube, Vimeo ja verkon elokuvavuokraamot, lomakuvat, ja uusimmat pelit – pieneltä näytöltä suurelle näytölle ja kaiuttimille.

Voit osallistua arvontaan kertomalla kommentissasi, mitä sarjoja tai elokuvia katsot tai katsoisit Netflixistä. Arvonta päättyy 30.6. (Totuttuun tapaan blogin Facebook-tykkääjät saavat kaksi arpaa. Muistathan siis mainita kommentissasi osallistuvasi kahdella arvalla, jos seurailet blogia Facebookissa.)

Arvonnan tarjosi Netflix.

25/52: Metallisessa siimeksessä

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Uutiset & yhteiskunta, Ystävät & perhe Kommentoi

Ystäväni räpsäisi tämän viikon yhteiskuvat Kiasman reissullamme, josta tulee varmaan lisää kuvia jossain vaiheessa. Taide-elämykset, ystävän kanssa jutustelu ja lapsen kanssa yhdessä saatavat kokemukset kaikki samassa illassa – kunnon tehopaketti!

Säätila vastaan mielentila featuring Päivän asu

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Mieli & hyvä elämä, Muu työ & raha 2 kommenttia

Noo, onkos tullut talvi nyt kesän keskelle, laitetaanpas lämpöhuovat myös pikkulintujen poikasille. Facebookseinä täyttyy Jack Nicholsonin lumikinosmemeistä, Ned Stark-säätiedotuksista, etelään sopivasti matkustaneiden vahingoniloisista hihkauksista ja lumiauratwiittauksista. Okei, satoi räntää, mutta mitäpä tuosta.

Sään äkillinen viileneminen osui sikäli sopivaan saumaan että Tukholman reissun ja sitä edeltäneen, kesälomia ennakoivan, hulinapressiviikon jälkeen on hyvä paneutua taas oikein ajatuksella opinnäytetyön tekemiseen. Eikä salille raahautuminenkaan tunnu hullummalta ajatukselta ulkolämpötilan keikkuessa kymmenen asteen tuntumassa.

Ja oli minulla kolmaskin syy ilahtua äkillisestä takatalvesta. Nimittäin järkevä mahdollisuus käyttää syksytakkiani* ennen lokakuuta. Se on kurkistellut kaapista iloisen keltaisena mustien, vihreiden ja hiekansävyisten takkieni joukosta, sillä en ole raaskinut viedä hänen kuninkaallista söpöyttään kellariinkaan. Päässä soi Joka pikku ötökällä rusetti on hännässään ja rusetteja tekisi mieli ripotella kenkien ja takin lisäksi vielä hiuspannan, korvakorujen ja vyön muodossa asuun. Ei, homma ei koskaan karkaa käsistä...

Sukkahousuja ei sen sijaan ollut lainkaan ikävä, kiskoin ne jalkaani varsin pitkin hampain. Mutta kun pihalla ei oikeasti tarjennut valkoiset kalkkunasääret vilkkuen, pahus vieköön. Ja housuja ei voinut laittaa siksi, että Monkista reissulla ostettu mekko piti saada pukea päälle. Äidille ehdinkin jo fiilistellä mekon nerokkaita hihoja, jotka ovat riittävän väljät, peittävät allit ja ovat kuitenkin kivan näköiset. Tahdon lisää pikkuhihallisia söpöysmekkoja kaappiini.

Kaulassani mönkivä krokotiilieläin on niin ikään matkalta mukaan tarttunutta materiaa. Jaksan toistuvasti huvittua siitä, etten mukamas aikuisena ihmisenä malta jättää joitain uusia hankintoja odottelemaan sopivaa käyttöhetkeä, kuten mekon tapauksessa tulevia sukujuhlia, vaan kaikki täytyy ottaa heti käyttöön.

Löytyykö teistä muita kaikki käyttöön heti nyt-tyyppejä?
Tunnustatteko vaihtaneenne uudet kengät tai vaatteet käyttöön joskus jo kaupassa?

Mekko ja kaulakoru: Monki / Sukkahousut: H&M / Kengät: Ostettu häihin enkä muista mistä
/ Takki: Sheinside (*saatu blogin kautta)

Taaperovuoden parhaita ja pahimpia

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Höpsöä, Vanhemmuus 2 kommenttia

Meillä on asustanut taapero, laskutavasta riippuen, reilusta vuodesta puoleentoista vuoteen. Koinkin sopivaksi tarttua tässä välissä Vuoden mutsien heittämään haasteeseen ja listata taaperotaipaleemme huiputukset ja pohjakosketukset – kevyellä hömppäotteella valikoituina tietenkin.

TOP 3

1. Parhausihmisten palvonta oheistuotteineen.
Kuten olen monesti kirjoittanut, tapaamme perheenä vanhempiamme sekä sisaruksiamme verrattain usein ja lapsemme kyläilee heidän luonaan ja reissaa heidän kanssaan meitäkin useammin. Ja mikäpä sen ilahduttavampaa kuin lapsen innostus yhteisistä piha- tai legoleikeistä, veneilystä, saunomisesta tai uima-allashommista. Sekä vanhemmat että päiväkodin aikuiset saavat kuulla juttuja isovanhempien, enojen, sedän ja tädin kanssa tehdyistä jutuista lähes kyllästymiseen asti, niin kivoja ne ovat.

Ehkäpä melko varma mahdollisuus lastenhoitoapuun? Tai lapsen Pappa- ja ajoittaiseen Ukki-fanitukseen liittyvät lieveilmiöt kuten kaiken mahdollisen irtaimiston käsittäminen jomman kumman isoisän omaisuudeksi – vaikkapa ruotsinlaivan kutsuminen Papan laivaksi.

2. Yhteiset hellyys- ja löhöyshetket.
Ikiliikkujamme on alkanut iän myötä viihtyä paikoillaan edes parinkymmenen minuutin mittaisia pätkiä. Vaakatasossa viihtyvänä leppoistajana nautin lapsen kanssa peiton alla pötköttelystä, kirjaa lukien tai lastenohjelmaa katsellen. Samalla voimme halailla, kaulailla ja rupatella pieniä, useimmiten varsin pöhköjä juttuja.

Lapsella on juuri näihin hetkiin liittyen mainioita keskustelunavauksia muun muassa ”Äiti, äiti, äiti”, ”Äiti rakas”, ”Mitä mietit” ja niihin sopiviin vastineisiin ”Kuutti, Kuutti, Kuutti”, ”Äidin rakas” ja ”Mitäs itse” vastataan jatkamalla höpinää alusta tai toteamalla ”Enpä paljon mitään”. Löhöilykeskustelumme eivät useinkaan ole aina erityisen henkeviä. Toisinaan pohdiskelemme syntyjä syviä pitkänkin aikaa, mutta se on jo ihan toinen juttu.

3. Loputon uteliaisuus ja kehittävät keskustelut
Lastamme tuntuu kiinnostavan ihan kaikki. Lintujen tarkkailu, sateenvarjon toimintalogiikka, pyykinpesukoneen käyttö (mukaan lukien tekniset seikat kuten mistä vesi tulee koneeseen ja mistä se poistuu), ruoanlaitto ja leipominen sekä sääilmiöt. Halu tietää, oppia ja ymmärtää on valtaisa. Onnekseni tykkään selittää asioita juurta jaksain sekä täydentää tietämystäni niiltä osin minne tietoni tai muistini eivät yletä. Olen tosin joutunut joskus pidättelemään naurua selitysten lomassa, muun muassa kertoessani, ettei minun tarvitse lähteä kauppaan, koska pissaaminen sujuu nykyiselläkin välineistöllä ihan hyvin, kiitoksia vain huolenpidosta.

BOTTOM 3

1. Mysteeriraivarit eli hetket, jolloin kaikki on lapsen mielestä aivan hanurista.
Mahdollisuuksia neuvotteluun tai keskusteluun ei löydy. Eniten käyttämäni esimerkki tästä on eräs kylpy-yritys;
Oli iltapuuhien aika eikä lapsella pitänyt olla mitään fyysistä syytä olla erityisen ärtyisä, sillä ruoka- ja uniasiat kulkivat aikataulussaan eikä hän ollut kipeänä. Kysyin Kuutilta, haluaisiko hän mennä kylpyyn vesileikkeihin ja tämä ilmoitti haluavansa. Laitoin kylpyveden valumaan ja ilmoitin pikapuoliin ammeen olevan nyt täynnä. Lapsi ilmoittikin että: ”Ei mene kylpyyn.” Kysyin että mistäs nyt moinen, kun juuri äskenhän tämä tahtoi kylpyyn. Sain vastaukseksi vain tiukan EI:n.

Päätin kokeilla kepillä jäätä ja kysyin ”Meneekö äiti sitten kylpyyn?”. Sain vastaukseksi huutokiellon, joka ei sisältänyt edes sinällään validia argumenttia takapuoleni varsin epätodennäköisestä mahtumisesta Flexi Bathin sisälle. Ehdotukseni kylvettää koiraa herätti hetken tuumintatauon jälkeen niin ikään kieltävää kiljuntaa. Lopulta totesin kaatavani veden pois, mikä sai aikaan vielä kovempaa huutoa, jos mahdollista.

Lopulta kiskoin lapselta vaatteet pois ja istutin tämän ammeeseen. Huuto loppui kuin seinään ja Kuutti alkoi leikkiä ankoillaan ja laivoillaan täysin tyytyväisenä. Oli kuulkaat elämäni parhaiten käytetyt viisitoista minuttia etten sanoisi. Keskustelulla kaikki sujuu-kasvattajat, tervetuloa meille keskustelemaan tuon höyrypään kanssa, ihan milloin vain!

2. Syyllisyys
Lapsi viihtyy päiväkodissa ja kyläilemässä, myös ilman vanhempiaan. Välillä mieluisassa kyläpaikassa vanhemmat koetetaan jopa hätistää toiseen huoneeseen tai kerrokseen leikkien tieltä. Mutta silti syylisyys kalvaa ja mieli täyttyy tasaisin väliajoin sen pohtimisesta, saako lapsi nyt varmasti riittävästi yhteistä aikaa, hellyyttä, huomiota, positiivista palautetta tai huolella suunniteltua, pedagogisesti perusteltua ja mielekkäästi toteutettua ohjelmaa. Moneen kohtaan vastaus on huonoimpina päivinä vahva ehkä, mutta toivoisin kokonaisuuden kallistuvan kuitenkin plussan puolelle.
3. Uhmakohtaukset.
Ulos lähtiessä juostaan karkuun pukemista, vessaan ei haluta mennä, vanhemman levittäessä pyykkiä lapsi paiskoo spagetit syöttötuolin alla norkoilevan koiran niskakarvoihin. Naureskelua, vääntelehtimistä, kiukuttelua, oikein viimeisen päälle aikuisen hermoille käyvää käytöstä. Niin tasan tarkkaan ikään kuuluvaa hölmöilyä, josta selvitään jämäkkyydellä, säännöistä muistuttamisella ja kyllä, ajoittaisella suutahduksella myös aikuisen puolelta.

”Tää on vaan vaihe”-mantra käy toisinaan vähän kuluneeksi, kun miettii että kuinka moni jaksaisi pari vuotta kestävää vaihetta, jossa korvasta valuisi yhtäkkisesti neonvihreää tahmaa kuppikaupalla: Absurdin sekoilun sietokyvylläkin on rajansa.

Kaiken kaikkiaan taaperovuosi hakkaa kuitenkin tuskaisen pitkän, huonosti nukutun ja perheen kriisiyttäneen vauvanvuoden kirkkaasti, vähintään lukemin 10-0. Enemmän taaperoa ja leikki-ikäistä, vähemmän vauvaa, kiitos vaan.

Mitkä asiat tai kokemukset pääsisivät teidän taaperovuoden parhaat ja pahimmat listoillenne?

Yhdessä Ohoi!

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Ajattelin tänään, Matkat, Rakkaus & suhteet 2 kommenttia

Suuntasimme jälleen risteilemään, tuttuun tapaan Siljalla. Tosin tällä kertaa vielä telakalla käymistään odottavalla Symphonylla, joten reissuun liittyi myös pientä etukäteisnostalgiaa. (Viimeksihän seilasimme jo remontoidulla Serenadella – kokemuksia voi lukea täältä.) Mukana olivat miehen lisäksi kaksi ystävääni, joiden kanssa matkalle lähtemistä oli suunniteltu ja odotettu jo tovi.

Olemme pitäneet näiden tyttöjen kanssa yhtä jo reippaasti yli kymmenen vuotta. Ensin vuosia samassa kuvataidekoulun ryhmässä taiteillen ja juoruten tai toisinaan järjestykseltään ennemminkin juoruten ja taiteillen. Ja harrastuksen jäätyä vähitellen taakse, iän myötä, vapaa-ajan leffailtojen, yökyläilyjen, ostosreissujen sekä elämänmullistuksiin osallistumisen muodossa. On löytynyt kaason pestiä, kumminhommia, babyshowereita, polttareita, häitä ja ristiäisiä.

Miehellekin juttujemme keskimääräinen taso ja kunkin omat omituisuudet ovat käyneet siinä määrin tutuksi että hän pystyi tekemään päätöksen risteilylle lähtemisestä varsin mainioin ennakkotiedoin varustautuneena. Kysyessäni mielipidettä kokemuksen päätyttyä, hän totesi tienneensä jo lähtiessään, mihin on ryhtymässä. Eikä kuulemma hirvittänyt, ennen tai jälkeen.

Otimme reissussa aika rennosti. Ohjelmassa oli Tukholmassa kiertelyn lisäksi porealtaassa ja höyrysaunassa istuskelua, Tax-Free myymälöissä kiertelyä sekä tanssimassa käymistä. Ja hytissä saattoi tietenkin läpikäydä kuulumisia, lätkiä korttia sekä pelata kimpassa Logo Quiz:ia. Ensisijaisena tavoitteena ei ollut mitään sen ihmeempää kuin pitää hauskaa yhdessä – ja mikäpä olisi sitä tärkeämpi tavoite.

Söimme pitkän kaavan mukaan, poislukien bikini fitness-ruokavaliolaisemme, joka raahasi tunnollisesti omia ruokiaan kylmälaukussa, raksautteli kylmäpusseja viilentääkseen sapuskoitaan matkan varrella ja söi pienempiä satseja, mutta usein. Menomatkalla söimme buffetissa ja paluumatkalla ravintolan puolella. Aamiaisiksi olimme valinneet Erikoisaamiaiset, joissa toteutuu mielestäni enemmän sellaisen brunssimaisen hemmotteluaamiaisen fiilis.

Tukholmassa teimme täsmäiskuja kauppoihin, muun muassa NK:n liikkeisiin, Mangoon, Monkiin ja Illums Bolighusiin. Keskustasta hankin Monkin alennusmekon ja -kaulakorun, Mini Rodinin alevaatteita lapselle sekä kesäisen vartalotuoksun Bodyshopilta. Laivan Tax-Freestä mukaan tarttui täydennyksiä päivittäisiin meikkituotteisiin valokynän, värillisen huulirasvan ja aurinkopuuterin muodossa. Olin muuten varsin ilahtunut huomatessani Smashboxin kuuluvan laivan kosmetiikkamyymälän valikoimiin!

Ostostelun lisäksi kuljeskelimme kaupungilla, nautimme auringosta puistossa, kävimme kahvilla sekä kiersimme Kuninkaallisessa varuskammarissa esillä olevan Valtapelejä-näyttelyn, jossa tutustuimme oikeisiin ylhäisten henkilöiden käytössä olleisiin vaatteisiin sekä Game of Thrones tv-sarjan ja Elizabeth-aiheisten elokuvien puvustoon. Varsin mielenkiintoinen kokonaisuus siis, mutta hauskinta oli kuitenkin kuvien räpsiminen erilaisiin historiallisiin asukokonaisuuksiin sonnustautuneena!

Palasin äsken kotiin vatsa pömpöttäen ja nilkat korkokengillä tanssimisesta jäykkinä, mutta hyvillä mielin ja rentoutuneena. Kiitos siis vielä tytöille reissuseurasta, milloin lähdemme katsomaan lemureita?

P.S. Muistakaa osallistua taidejulisteiden arvontaan!

Matkagarderoobikurkkaus ja reissusuunnitelmat

Kirjoittaja: phocahispida Kategoriat: Matkat, Muu tyyli, Vanhemmuus 3 kommenttia

Aikuisten reissulle Tukholmaan miehen ja kahden parhausnaisen kanssa – voi kyllä!
Tosin suunnitelman varjopuolena on tähän mennessä pisin aika erossa lapsesta. Lohtua tuo kuitenkin se, että lapsi hengailee idolinsa Papan ja suosikkilistan kärkisijoilla keikkuvan Fammunsa kanssa mökillä, jolla oleilusta hän pitää kuin hullu puurosta.

Olemme tosiaan varsin säännöllisesti Tukholmassa vierailevaa sorttia ja jos aikaisempien reissujen postaukset kiinnostavat, niitä löytyy näpsästi esimerkiksi oikean sivupalkin hakutoimintoa käyttämällä. Ja tästäkin reissusta tulee varmasti jotain reportaasia, viimeistään palatessamme maisemiin maanantaina.

Satama kutsuu pikapuoliin, mutta reissufiilikseen pääsemistä vauhdittaakseni räpsin kuvia matkavaatekerroistani. Osa vaatteista tulee päälle, mutta loput sullon laukkuun hygieniatarvikepussukan, meikkilaukun, kameralaukun ja tietokoneen kaveriksi. Kyllä, kone ja kamera pysyvät visusti mukana matkallakin. No rest for the wicked.

Suunnitelmissa olisi ainakin käydä vinkkaamassani näyttelyssä, lillua laivan uima-altaassa, syödä hyvin, shoppailla ja käydä tanssimassa, nyt kun mukanani on potentiaalisesti innokasta tanssiseuraakin. Muistakaahan kurkkia matkan reaaliaikaisempia käänteitä Facebookista ja Instagramista sekä nauttia viikonlopusta!

Moikkamoimoi!