Päivän klikkiotsikko: Äiti otti yhteiskuvia lapsensa kanssa vuoden ajan – katso uskomaton kuvasarja

52 viikkoa-projekti, johon haastoin lilyläisiäkin mukaan (täällä, klik), on viimein saatu päätökseen.

Kyseessä oli opiskelu-työ-lapsiperhearkeen sujautettuna hiukan kunnianhimoinen projekti, jossa koetettiin saada aikaiseksi sellaista, mikä jäisi muutoin kenties tekemättä: Otettua ja otatettua yhteiskuvia kameran kanssa enimmäkseen huseeraavasta perheen aikuisesta, (eli tässä tapauksessa minusta) yhdessä lapsen kanssa. Kerran viikossa, vuoden ajan. 

Meidän vuodestammekin putosi ajoittain viikkoja pois. Mutta kyllä vuoden aikana kertyneistä kuvista huomaa hauskasti lapsen kasvun, uusien taitojen karttumista, yleistä meininkiä ja äidin hiusvärin vaihdokset. Kuten olen aiemminkin todennut, en ole monissa 52 viikkoa-projektin kuvissa suinkaan edustavimmillani, mutta niissä näkyy arki: yhteiset puuhat ja harvemmin tallennettavat tilanteet kuten pizzasuut ja flunssapäivät.

Voit kurkata kaikki 52 viikkoa-projektini kuvat tämän linkin takaa. Linkki vie tunnisteeseen, jolla olen tägännyt (ainakin lähes) kaikki vuoden aikana tehdyt 52 viikkoa-postaukset ja sitä kautta kuvasarja on helppoa selata läpi ilman että muita postauksia hyppää väleihin.

Mitäs tykkäsitte projektista? Seurasitteko sitä ja innostuitteko kenties ottamaan itsekin enemmän yhteiskuvia?
 

Geekkimutsin uudet lastenvaatesuosikit

Kengät, pupu- ja pandaleggingsit: H&M / Paita: Papu / Pöllöleggingsit: Lindex

Paidat, pisara- & pandaleggingsit: H&M / Pupuleggingsit: Lindex

Kengät, päähineet & Tekstipaita: H&M / Pilkkupaita: vimma

 

Kun selailin verkkokauppojen lastenvaatevalikoimaa, pohtien ensi kevään ja kesän vaatetarpeita lapsen osalta ja koettaen ennakoida, mitä tahtia tämä voisi kasvaa, huomasin klikkaus klikkaukselta katkeroituvani enenevässä määrin siitä, miten ihania, värikkäitä ja toinen toistaan söpömpiä vaatteita tyttöjen ”osastoilta” löytyi ja miten tympeän näköisiä, yksivärisiä, rumasti kuvioituja ja iänikuisilla raidoilla varustettuja vaatteita pojille tuputettiin. Pöh!

Koetin kasata kollaaseihin vaatteita tasapuolisesti kummallekin sukupuolelle (mukamas) varattujen vaatteiden puolelta, mutta katseeni takertui kerta toisensa jälkeen eläinpolvileggingseihin, karkkiväreihin ja söpöihin printteihin.

Kivoimmat unisex-vaatteet löytyivät totuttuun tapaan kovilta kotimaisilta: Mainiolta, Vimmalta ja Papulta, joista vain muutamia vaatteita päätyi kollaaseihin, koska mallistokuvista ei löytynyt sopivia kollaasiyksilöitä. (Bloggaajan suuret ongelmat ja niin edelleen.)

Jossain vaiheessa tein pikaisen analyysin koneeni työpöydälle kollaaseja varten kasaantuneista kuvista. Totesin nimittäin, että minulle saa myytyä niin sanottuja poikien vaatteita parhaiten painamalla niihin metalliprinttiä tai ihan mitä tahansa, mikä liittyy supersankareihin edes etäisesti…

Olkoot vaan karkkivärisiä undulaatteja kohokuvioiduilla siivillä ja ruseteilla, mutta kyllä Transformers-lippis vie niistäkin voiton silkalla siisteydellään… Tunnustan olevani toivoton.

 

Hästäg momfiepikkarit

Päähän sattuu ja väsyttää. Ei pitäisi olla darraa, kun en juonut lainkaan alkoholia, mutta ehkä kyseessä on suklaakakkukrapula? (Empatiadarraan auttaa muuten – edes himpan verran, kunnollinen aamiainen!) Joka tapauksessa takana on loistava ilta täysin pähkähullujen naisten kanssa.

Kyseessä olivat siis Team momfien pikkujoulut, joista löytyy lisää kuvia vielä täältä. Nyt on pakko mennä hetkeksi makuulle, tämä tietokoneen tuijottaminen tuhoaa aivoni. Palaillaan taas huomenna vähän virkeämpänä?

Mitäs teidän viikonloppuunne kuuluu: Toipumista riennoista vai rentoa kotioleilua?
 

Juhla-asukriisi x 4

Aivan hullu viikko on alkamassa. Hyvällä tavalla hullu, mutta kuitenkin.

Huomenaamulla suuntaan lentokentälle aamuviiden jälkeen. Käväisen Kööpenhaminassa tutustumassa erääseen kohteeseen, kiertelen tovin kaupungilla ja palaan puoliltaöin kotiin. Keskiviikkona käymme miehen ja pojan kanssa koko perheen pikkujouluissa ja torstaina ohjaan illalla partiokokouksen.

Perjantaina hoidan ystävän hääjärjestelyjä aamusta alkaen ja illalla pääsemme osallistumaan varsinaiseen hääjuhlaan. Lauantaina juhlistamme vielä toisia pikkujouluja, tällä kertaa hulvattomalla mammabloggaajaporukalla. Voi olla että sunnuntaina on onnellinen, mutta puhkiin rutistettu olo.

Jossain tämän kaiken juhlimisen välissä pitäisi hoitaa opiskeluaskareet, lapsi, eläimet ja kotityöt. Onneksi on hommiin mukisematta tarttuva ja rutiinilla hoitovuoroon heittäytyvä mies. 

Kaksiin pikkujouluihin, Kööpenhaminan reissuun ja häihin pitää keksiä myös asut. Jos toisille iskee kriisi jo yksien pikkujouluvaatteiden pohtimisesta, voitte kuvitella, että päässäni löi hetken tyhjää, kun koetin keksiä kerralla neljään eri tilaisuuteen sopivia asuja. Onneksi kaapista sentään löytyy mekkoja aika lailla joka lähtöön. 

Olen luonnostani sekä lämminverinen että tapaturma-altis, joten en voi missään nimessä kuvitella käyttäväni samaa asua kahdessa tilaisuudessa peräkkäin pesemättä sitä välissä epämääräisistä hiki-, peitevoide- kastike- tai kolatahroista. Tässäpä olisi siis neljä erillistä asua ja arvaustehtävä… 

Mitäs veikkaatte? Mikä mekko lähtee Kööpenhaminan kaupunkimatkalle, entä mikä pääsee rentoihin koko perheen pikkujouluihin, minkä kanssa vietetään hääjuhlaa ja missä selvitään iltatilaisuus-pikkujouluista?

P.S. Musta pitsimekko oli päällä Kutsu mua-postauksessa, valkoinen mekko on näkynyt käytössä kapitalistisika-asussa, punainen mekko Panisin-postauksessa ja paljettimekko Kideblogien pikkujouluissa.

P.P.S. Aikataulullisista syistä luonnonvalo pääsi lopahtamaan ja mekot on kuvattu kirkasvalolamppua hyödyntäen. Heh, tosi high tech-bloggausta!

 

 

Pakko saada // WHITE INK

Kuun lopussa on luvassa jotain pitkään pyörittelemääni, nimittäin suunnitteluaika uutta tatuointia varten. Katsotaan mihin muotoon ja kokoon kuvan kanssa lopulta päädytään. Joka tapauksessa joko loppuvuodesta tai ensi vuoden alkupuolella asian eteen tehdään jotain. Iiik-aaa-huhuhu-hiiks.

Tällä hetkellä valkoisten tatuointien visuaalinen ilme kiehtoo enemmän kuin laki sallii. Mikäli se sattuisi toimimaan oman ihotyyppini kanssa kunnialla, se olisi vahva vaihtoehto…

Mitäs tykkäätte?

 
Hihakuva: Watson Atkinson // Kompassikuva: John Bodygraphic //
Muut Pinterest – en onnistunut löytämään lähdettä

Ei mikään Miss farkkupylly

Suhteeni farkkuihin on aika nihkeä. Voitte selata Päivän asu-postauskategorian juttuja hyvinkin pitkälle alaspäin löytämättä yhtäkään farkkuparia kuvista. Ja sille on syynsä, useampikin.

Jos käytän housuja, viihdyn todella korkeavyötäröisissä housuissa – haluan niiden ulottuvan oikeasti vyötärölle asti, en vain lantion päälle. Pitkällä keskikropalla varustetulle oikeasti vyötärökorkuisten farkkujen löytyminen tuntuu vain olevan sula mahdottomuus, siis ainakaan opiskelijabudjettiin sopivalla hinnalla. Kaikki sovittamani high waist-farkut ulottuvat juuri ja juuri napani alalaitaan asti. Eivät nämäkään kympillä ostamani farkut ulotu kuin napakorkeuteen, mutta ne näyttivät päälläni riittävän kelvollisilta.

Kaipasin vaatekaappiini joitain housuja, joiden kanssa voisin käyttää muutamia kaapistani löytyviä lyhyempiä paitoja näyttämättä siltä että olen jaksanut valita yläosan, mutta lähtenyt sitten hirveässä kiireessä liikkeelle pelkissä pitkissä kalsareissa. Pidempien puseroiden ja tunikoiden kanssa käytän leggingsejä ja jeggingsejä surutta, mutta tällaisten lyhyiden haitulapaitojen kanssa se kuuluisa hyvän maun, tai oikeammin napamakkara-raja tulee vastaan.

Farkkuihin liittyy myös ala-asteelta ja yläkoulusta asti mukana kannettuja ulkonäköahdistuksen rippeitä, jotka saivat lisää kierroksia muiden paremmista farkkutakapuolista ja pidemmistä sääristä sekä ohuemmista reisistä. Supertiukat ja kapeat farkut kuuluivat sämpyläkenkien ja ison untuvatakin ohella hoikkajalkaisten ja katu-uskottavien uniformuun. Kyllästyin kuitenkin jossain vaiheessa pääni seinään hakkaamiseen ja oman kehoni vertailuun muihin. Aloin käyttää kerroshameita, mekkoja ja keksin leggingsit ennen niiden varsinaista tulemista; Yläasteella käytin äitini mustia urheilutrikoita housuina.

Eivät farkut parhaimmillaankaan ole kropalleni kaikista edullisin vaatekappale, sillä ne korostavat tarpeettomasti lyhyitä ja paksuja jalkojani. Mutten muutenkaan pukeudu aina itseisarvoisesti juuri vartaloni kannalta optimaalisimmalla tavalla. Minulle riittää, että asussa on suurinpiirtein mukava olla ja se miellyttää itseäni. Näissä farkuissa on sentään kohtuullisen mukava liikkua ja istua eivätkä ne uppoa kroppaa taittaessa vatsan sisään kivuliaalla tavalla. Kyllä, näitä saatan jopa toisinaan pitää!

Ovatko farkut luottovaatteenne vai suosikki-inhokkinne? Löytyykö parhaita farkkuja vuosien takaa tai kauhumuistoja farkuista? Itseäni ainakin hirvittävät edelleen ala-asteen glitter-yliajokuvioidut trumpettifarkut…

Päivän minityyli: Timantit on ikuisia

Oli ihan pakko heittää tuo otsikkoon, vaikkei kyseinen artisti tai kappale oikein nappaakaan – tuskinpa se tuli kellekään suurena yllätyksenä. Mutta asiaan eli ihaniin timantteihin ja asuun; Kuvasimme lapsen kanssa nopsasti päivän asua ennen kuin siirryimme pihalle hiekkaleikkeihin. Koska en uskalla antaa järjestelmäkameraamme, olkoonkin vanhaa sellaista, kaksivuotiaan käsittelyyn, oli kuvauskohteena itseoikeutetusti meistä nuorempi ja hienommalla collegepuserolla varustettu osapuoli.

Lapsen kuvaaminen on tällä hetkellä oikeasti aika mukavaa, sillä tämä vaihtaa oma-aloitteisesti asentoa ja tuntuu viihtyvän kuvattavana. Montaa kertaa ei kuitenkaan kannata kuvitella säätävänsä esimerkiksi valotusta tai tarkennuksia kohdalleen ja kuvat täytyy napata ripeässä tahdissa. Lisäksi täytyy tietysti huomata kanssaihmiset sekä lapsen turvallisuus kurkkimalla joka kuvan välissä yleistilannetta: mitä lapsi tekee ja tuleeko jostain suunnasta joku, joka tulisi ottaa huomioon. Saapa nähdä, kuinka kauan tämä vapaaehtoisen poseeraamisen vaihe kestää; Aion ottaa siitä ainakin ilon irti!

Eilen oli ensimmäistä kertaa pitkään aikaan niin viileää, että ohuiden leggingsien kaveriksi uskalsi pukea lapselle ohuen collegepuseron, vaihtaa aurinkohatun lippapipoon ja antaa kengiksi vaihtelun vuoksi siistimmät kangastennarit viime aikoina paljon käytössä olleiden mökkiläpykkäiden sijaan. Kylläpä näyttää heti skarpimmalta, vai mitä sanotte?

Huppari: Mini Rodini (Facebookin MR-ryhmästä ostettu) /Lippapipo: Nosh /Leggingsit ja tennarit: H&M /Sukat: Lindex

 

Yksi Tallinna-asu – kasa asusteita

Tässäpä olisi toinen Tallinnan reissulla käytössä olleista asuista, tosin ensimmäiset kuvat on räpsäisty jo Helsingin päässä. Ja toisaalta hyvä niin, sillä vuokra-asunnolle päästyämme kaulakorut, hiuskoriste ja kengät menivät vaihtoon. Ensimmäiset turhamaisuussyistä ja kengät oikeastaan jo aiemmin, sillä ne oli hankittu lukion ensimmäisellä luokalla ja kuten Tallinnapostauksessa kirjoitinkin, ne hajosivat jalkaan.

Mekko on ostettu Prismasta, mustat kengät jo lopettaneesta keravalaisesta kenkäliikkeestä, ihonväriset kengät, hiuspannat ja korvakorut H&M:ltä, alushame löytyi Lindexiltä, kaulakorut on kasattu kirpputoreilta ja laukku on Indiskan mallikappale (saatu).

Kummat asusteet ovat mielestänne kivemmat?

 

Päivän asu: The Islander

Päivän asua pukkaa; Hengailin yllätysmökkireissulla suurimman osan ajasta samassa mekossa, joka tuleekin sattuneesta syystä näkymään myös useammassa postauksessa, kuten uusimmassa 52 viikkoa-kuvasarjassa (tosin vain vilaukselta).

Kyseinen trikoomekko vaan sattuu olemaan tosi mukavan vilpoinen päällä, hyvän mittainen ja kuosiltaan kiva sekä helposti yhdisteltävissä erilaisiin asusteisiin. Ei paha suoritus kympin mekolta! Varsinkin kun mekossa on sen verran vahva boheemimeininki, ettei pieni kuluminen tai pesussa haalistuminen paljon menoa haittaa. Ainut miinus on taskujen puuttuminen, mikä näkyy näissäkin kuvissa pienenä yksityiskohtana…

Mökillä olen paikannut räjähtänyttä naamaa ja tukkaa perinteisesti kasalla koruja eikä tämä reissu ollut poikkeus. Lindexiltä löytyy usein kivoja, kieputettavia rannekoruja ja molemmat kieputuskorut, kaulakoru sekä rukousranneke ovatkin juuri Lindexin valikoimista. Yksittäisrannekorut, mekko, olkaimettomat bikinit sekä kreolikorvakorut ovat totuttuun tapaan H&M:ltä.

Mitäs tykkäätte asusta, hobo vai boho?

Kuutti & Suklaatehdas

Kävimme Fazerilassa eilen. Vanhempani saivat luokseen kesävaihto-oppilaan ja intouduin lähtemään lapsen kanssa mukaan makeistehtaan retkelle. Vaikka olemmekin käyneet Fazerilassa sekä ala-asteen luokkamme että taannoisen yliopistoporukkani kanssa, jokin karkkitehtaassa jaksaa edelleen viehättää. Siis muukin kuin syö niin paljon kuin jaksat-suklaanmaistelupiste.

Ehkä kiehtovuus syntyy historian ja nykypäivän yhdistymisestä. Yritteliään nuorukaisen visiosta menneen maailman melskeissä, joka on johtanut kaikille tuttujen Kettukarkkien, Kiss Kissien ja Sinisen kautta Angry Birds-karkkeihin, joita laivataan tonnikaupalla ulkomaille. Vanhoista karkkikoneista, menneisyyteen jääneistä huikeista makeispakkauksista ja ajatuksesta siitä, että Suomessa on edelleen perheyrityksiä, myös suuryrityksien joukossa.

Kotiin palasimme kahden näytekassin, joita täytimme vielä tehtaanmyymälästä sekä mahansa suklaalla täyttäneen äidin, enon ja lapsen voimin. Vaihtari suuntasi hetkeksi Helsinkiin tutustumaan pääkaupunkiin muiden vaihto-oppilaiden kanssa. Kotona lounas ei oikein maistunut vanhemmalle eikä lapselle , mutta kerrankos kesässä sitä vetää karkkiöverit.

Tehdasvisiitti poiki ajatuksen bloggaajareissusta, jota alan kenties puuhaamaan, kunhan saadan kesä pakettiin. Kaikesta päätellen tähän aikaan vuodesta ei voi eikä edes kannata suunnitella yhtikäs mitään. Siitä todistaa mielestäni tällä hetkellä mökillä valmistuva blogipostaus sekä opinnäytetyö. Minunhan piti jäädä kaupunkiin, mutta toisin kävi. Mutta kaipa täytyy vaan nauttia spontaaniuuden mahdollisuuksista, niin kauan kuin kesää riittää!

P.S. Ateneumin lippupaketti on arvottu ja voittajalle ilmoitettu voitosta sähköpostilla. Liput lähtevät Terhille, joka osallistui arvontaan seuraavalla kommentilla:

”Muumimamma on idolini. Yritän arjen hulinan painaessa liikaa päälle aina välillä muistaa Muumimamman asenteen. Tällä erää suosikkikohtaukseni piirrossarjassa on, kun Muumimamma sai tarpeekseen ja lähti seikkailulle. Nukkumaan Nuuskamuikkusen telttaan. Yhdellä arvalla mukana.”