Mitä saadaan kun yhdistetään Frida Kahlo ja Mymmeli, (siis se Pikku Myyn ja sisaruskatraan äiti, ei Poliisimestarin heila)… Ehkä jotain tiistaisen asukokonaisuuteni kaltaista. Voin kertoa että lapset olivat kilvan ihmettelemässä vaatteitani, jälleen kerran, kun putkahdin niissä päiväkodille.

Ajatus asuun lähti ensi kesän karkkikengistäni, joista on vilahdellut kuvia jo muun muassa blogin instagramissa. Sain nimittäin valita Crocsilta yhdet mieluisat kengät* ja siinä missä Anna valitsi ihanat retrolenkkarit ja Melina satsasi kunnon kenkiin ensi talveksi, seurasin sentimentaalisena tyyppinä kesätunteen puuskaani ja valitsin koko kuvaston kirkuvimman väriset heitulakengät.

Oma suhtautumiseni Crocsiin oli jopa vihamielinen silloin kun crocsit tarkoittivat… noh niitä puutarhakenkiä, jotka moni edelleen yhdistää sanaan crocsit. Olen jopa kuulunut joko Irc-galleria- tai Facebookryhmään, jonka ideana on ollut yksinkertaisesti julistaa crocsien olevan rumat ja niiden saavan jalkasi haisemaan. Hahaha, kypsää.

Meni vuosia ilman että ajattelin crocseista hyvää tai pahaa, mitä nyt käytin niitä esimerkkinä partioleirille sopimattomista kengistä, joissa voi nuljauttaa nilkkansa, katkaista solisluunsa tai saada jalkoihinsa haavoja terävistä oksista, koska ne eivät suojaa ja tue samoin kuin vaikkapa lenkkarit. Eipä sillä että edelleenkään suosittelisin perinteisiä crocseja tai omieni kaltaisia kenkiä partioleirijalkineiksi.

Voitte siis kuvitella että naureskelin tovin koko Crocs-asiaa, olkoon että olin kuullut useampia hyviä käyttökokemuksia lasten talvicrocseista. Hyvä aikomukseni olikin ottaa jotkin kengät testiin lapselle, mutta kuvastosta löytyi kuitenkin monia kivoja aikuisten malleja ja päädyin tilaamaan kerrankin jotain itselleni.

Pujotettuani kengät ensimmäisen kerran jalkaani minun täytyi lampsia saman tien olohuoneeseen esittelemään ihmekenkiäni miehelle. Ne olivat nimittäin sikäli suuresti mukavat. Eivät samalla tavalla kuin kumisaappaat, joissa jalalla on tilaa vaan ne ovat ennemminkin kuin pehmeä ja tukeva löhöilypatja jalalle. Olen kävellyt kengillä sisällä (!) muutaman päivän ja nyt uskaltauduin niissä hetkeksi ulos kuvaamista varten.

Kenkien käyttömukavuus paljastunee toden teolla vasta kesällä, kun jaloille tulee kuuma ja kaikki lämmön vaikutukset (hiertymineen ja turvotuksineen) iskevät jalkoihin asti. Näillä keleillä kengät ovat kuitenkin mukavien kenkien listallani hyvinä kakkosina. Jos lähellänne on Crocsin liike, suosittelenkin sovituskierrosta, se ei maksa mitään ja saatte kokeiltua, tuntuvatko kengät taivaallisilta vain litistyneissä lättäjaloissani vai ovatko ne teidänkin jaloissanne yhtä mukavat. Sillä kesäreissuilla ja pitkiä aikoja pihalla touhutessa mukavat kengät nousevat arvoon arvaamattomaan.

Saa nähdä, tuleeko tästä kaikkien aikojen korkokenkäkesä, sillä ensi kesän lupaavimmat kengät ovat antaneet myrskyvaroituksen; Josko erityisen mukavissa kengissä jaksaisi kartuttaa korkokenkäkilometrejä, iänikuisissa takaa lyttyyn astutuissa ballerinoissa  käyskentelyn sijaan?

Mitäs tykkäätte, hitti vai huti? Ja millaisia kenkiä pidätte tai haluaisitte pitää kesäisin – mikä tekee hyvän kesäkengän?

P.S. Jos koko asun näkeminen kiinnostaa, siitä löytyy kuvia muun muassa instagramista. Kuvat eivät olleet ”blogijulkaisulaatuisia”. 

*Postauksessa näkyvät kengät on saatu Corcsilta testattaviksi.

Nyt kierrätetään! Lintumekko on ollut nimittäin kerran ennenkin esillä blogin asupostauksissa. (Tosin vuonna 2012 ja silloin kun blogi piti vielä majaa Lilyssä. Kommentoikaa jos muistatte alkuperäisen asupostauksen vielä!) Nyt sentään kaikki asusteet koruista kenkiin ja neuleeseen ovat vaihtuneet.

Kyseinen mekko ei edelleenkään tuo parhaita puoliani esiin, sillä sen kavennus ei osu vartaloni kapeimpaan kohtaan ja se päättyy hassusti reiden leveimpään kohtaan, mutta pidän mekon kuosista ja väreistä niin paljon että haistatan sen väitetylle epäimartelevuudelle heinänkorret.

Onko teillä jotain suosikkivaatetta, josta tiedätte sen saavan teidät näyttämään peilitalon kuvastimesta karanneelta, mutta jota rakastatte silti varauksetta? Ja pitääkö vaatteet valita sillä perustella että niissä näyttäisi mahdollisimman hyvältä useimpien mielestä vai voiko vaatteita hankkia vain mukavuus-, tunne- tai huullaantumissyistä?

Nyt kysyn nimenomaan teidän mielipidettänne, sillä naistenlehtiä tai erilaisia verkkojulkaisuja selaamalla on kyllä käynyt selväksi että pukeutumisessa on tärkeintä osata muikistaa makkarat alusmekkolla, pukea päärynä piiloon, tuoda kuvioilla kurveja kakkosneloseen ja asustaa allit oikein.

Kännykkäkoruista olen kuullut, allikoruista en ja mielestäni pääministerin puukauppoja suurempi lautakasaskandaali piilee siinä, että vuonna 2014 naisia voidaan edelleen verrata mediassa huoletta puutavaraan. Oikeasti?

Meidän kehomme tulisi luokitella omenoiksi, päärynöiksi, tiimalaseiksi, erilaisiksi kirjaimiksi, puikuloiksi, pyörylöiksi ja ties miksi ruoka-aineiksi, symboleiksi ja kuvioiksi, jotta osaisimme pukeutua. syödä ja treenata oikein. Saavuttaaksemme mitä? Jonkin epämääräisen unelmavartalon, jossa raajojen pituus, kehon rasvapitoisuus, lihasten määrä ja sijainti sekä tissien muoto ja pyllyn koko olisivat oikeanlaiset.

Kun jokainen kuitenkin tietää että kehomme ovat erilaisia, eivätkä edes identtisten kaksosten kehot ole eletyn elämän myötä tismalleen samanlaisia, miksi meidän tulisi yhdenmukaistaa vartaloitamme kaikin mahdollisin keinoin kohti yhtä ideaalia. Sillä sitähän ajatus itsensä oikein pukemisesta pohjimmiltaan edustaa. Vai mitä mieltä olette? Kärpänen vai härkänen, yhteiskunnallinen ongelma vai yhden naisen ristiretki?