Minttua muttei villeä

Kaivoin eilen Elloksen paketista esiin pirteän söpöilykauluksisen minttupuseron. Ja hyvä niin, psyykkausvaatteelle oli ehdottomasti käyttöä, sillä lääkärireissun jälkeen olo oli aika voipunut.

Kun koettaa kertoa lääkärille turvotuksesta, jonka aikana tarvitsee kolme kokoa isommat kengät eivätkä mitkään sormikkaat sovi, iltaisin vaivaavasta väsymyksestä ja ihon sekä aineenvaihdunnan oireiluista ja saa vastaukseksi kehotuksen vähentää sokerimehujen juomista ja suklaapatukoiden syömistä, olo on rehellisesti sanoen lähinnä luokkaa voi vittu nyt. (Jos teitä kiinnostaa niin sokerimehua join viimeksi joskus viime vuoden puolella ja suklaapatukan söin laivalla.)

En yksinkertaisesti suostu hyväksymään sitä että lasketuilla ja vahdatuilla syömisillä sekä säännöllisellä liikunnalla höystetyssä arjessa olisi normaalia saada painoa jonain viikkona ylimääräiset kolmisen kiloa. Puhtia asian selvittelyyn ei oikein riitäisi, mutta eipä kukaan muukaan pidä puoliani tai huolehdi terveydestäni. Ja voin kertoa, että mukavan ja potilaastaan kiinostuneen oloinen lääkärikään ei saa lisäpisteitä siitä, jos hän ehdottaa kalkkiviivoilla makaavaa potilastaan muistamaan kiltisti lautasmallin.

 

Printtaa mua!

Söpöistä, pikkulapsille tarkoitetuista vaatteista loppuvat koot ennemmin tai myöhemmin, valmistajasta riippuen usein jo kokoon 86 tai 92. Se tuottaa tuskaa, mutta koetan hyväksyä tosiasiat. (Isommillekin lapsille löytyy onneksi kivoja vaatteita ainakin Noshilta, Bobo Chosesilta ja Papulta.)

Isommille lapsille on toki tarjolla kokoomusnuorten luottouniformuun sopivien pikkuaikuisvaatteiden lisäksi printtipaitaa jos jonkinlaista, sporttimerkkien logoilla tai erilaisilla teksti- ja numeroprinteillä varustettuina, mutta satun olemaan vaatteiden kuvioiden suhteen aika ronkeli. En keksi, miksi lapseni paidassa pitäisi lukea NewYork78, kun lapseni ei ole koskaan käynyt kyseisessä paikassa eikä luvullakaan ole erityistä merkitystä.

Selailin muutaman yleensä suosimani lastenvaatteita myyvän verkkokaupan isompien lasten ”osastoja” ja masennuin hieman tarjonnan yksipuolisuudesta. Jonkin sivupalkkimainoksen kautta klikkailin itseni Zalandon alennuspuolelle ja hei, löysin kivoja printtipaitoja! Niiden kaikkien mielestäni rumien paitojen joukosta, krhm.

Tosin en maksaisi kolmeakymppiä t-paidasta, vaikka siinä olisi kuinka söpö pöllö, parikymppiäkin alkaa olla kipurajoilla. Kollaaseissa onkin vain noin parinkympin hintaisia tai reilusti halvempia paitoja. Ja vain yksi tekstipaita… Kas kummaa, ”tyttöjen puolelta” suosikkeja löytyi enemmän. Missä ovat kirkkaan väriset ja iloiset paidat – ilman olkarypytyksiä ja rusetteja?

Naureskelin muuten tovin jos toisenkin ajatukselle Kuutista tuo salamapusero päällään. Saako joku muukin siitä vahvoja tv-sarjaflashbackejä?

Semmoista tänään, kertokaa toki, jos tiedätte kauppoja tai valmistajia, joilta saisi lastenvaatteen näköisiä, disneypixarvapaita vaatteita myös taapero- ja leikki-ikäisille.

terveisin
Hullu lastenvaatehamstraaja

 

 

Vinkki ruokalistan ja -budjetin laatimiseen

Antakkee, kun vähäsennii neuvon teitä näissä tietokoneasioissa. Joo, oli ihan pakko.

Minun on pitänyt kirjoittaa tästä jo aika pitkään, mutta kuten moni muukin asia, se on vain jäänyt lojumaan luonnoksiin. Kulinaristina ja impulssikokkaajana tunnettu Emmi oli kauhistunut ruokalaskuaan, joka ylitti piikkinsä säännönmukaisesti kuukaudesta toiseen.Hän päätti ryhtyä toimenpiteisiin asian suhteen ja minä päätin siitä reipastuneena viimein esitellä teille meidän perheen arkea ja kulujenhallintaa helpottavan sovelluksen.

Alun perin minulla oli suureellisia suunnitelmia tehdä postausten sarja, jossa esittelisin erilaisia verkkopalveluita ja sovelluksia, joita käytämme, lähinnä niitä, jotka ovat parantaneet perhesopua, lisänneet ”tuottavuutta” eli aikaansaamista ja muistamista sekä säästäneet arjessa selvää rahaa. En kuitenkaan oikein saanut otetta siitä, miten ideani olisi tullut toteuttaa ja kiinnostaisiko teitä lukea aiheesta. (Kertokaa toki, kiinnostaako! Siltä varalta, että innostuitte, loin postauskategorian nimeltä ”Nörtin vaimo suosittelee”, jonne aiheeseen liittyviä postauksia saattaisi tulla silloin tällöin.)

Mutta se pakollisesta metatekstistä. Päivän asiana on esittellä teille palvelu nimeltä Foodie. En saa postauksen kirjoittamisesta mitään luontaisetuja vaan kirjoitan silkasta rakkaudesta. (Tosin niin kyllä teen, vaikka saisinkin testattavaksi jonkin mieluisan tuotteen. Epämieluisista ei pahemmin kirjoitettavaa heru.) Foodie on siis digitaalinen elintarvikkeiden ja päivittäistavaroiden hallinta- ja tilausjärjestelmä. 

Ai mikä? No siis sovellus, jonka voi ladata ilmaiseksi puhelimelle ja tabletille. Ja voipa sitä käyttää myös tietokoneella, kuten itse usemmiten teen, koska näpyttelen kännykällä niin vähän mitään tekstiä kuin mahdollista. Niin mitkä hikiset nakkisormet?

Suomessa Foodie tekee yhteistyötä S-ryhmän kanssa, mikä näkyy siinä että palvelusta löytyvät lähimmät S-ryhmän kaupat tuotteineen. (Muilta kauppaketjuilta en harmikseni löytänyt vastaavanlaajuisia palveluja.) Näin esimerkkinä Briteissä Foodien verkkokauppa-alustaa hyödyntää puolestaan Tesco. Meille S-ryhmäkytkös sopii, sillä hoidamme isommat päivittäistavaraostokset Prismasta ja täydennämme jotain puuttuvia asioita Alepasta, puhtaasti sijainnin vuoksi.

Jos oma ”lähikauppa”, oli kyse sitten kivijalkamyymälästä tai kolmikerroksisesta megamarketista, josta ei meinaa löytää koko elintarvikepuolta kahlaamatta läpi käytäväkaupalla pyöränrenkaita ja pilkkihaalareita (esimerkki elävästä elämästä, Kouvolan Prisma, hullu paikka!), on S-ryhmän kauppa, sen voi valita heti aluksi tietoihinsa kaupakseen. Sen jälkeen palvelu osaa kertoa, mitä tuotteita juuri kyseisessä liikkeessä on valikoimissa ja missä järjestyksessä ne on hyllytetty. Ostoslistaan syötetyt tuotteet ilmestyvät siis listaan niin sanotusti kiertojärjestyksessä. Kätevää, eikö?

Foodieta voi käyttää ihan vain digitaalisena ostoslistana. Tällöin palvelusta haetaan halutut tuotteet ja niitä lisätään sopiva määrä ostoslistaan. Jos ostoslistaan on lisätty käyttäjiksi muita perheenjäseniä, kuten meillä minun lisäkseni mies, molemmat näkevät ostoslistan tilanteen lähes reaaliajassa. Jos vaikkapa karkkihammastani kolottaa ja menen pikaisesti Prismaan, saatan kurkata puhelimelta, puuttuuko kotoa jotain; Palaankin lopulta kotiin tyhjän pienen karkkipussin, maitotölkin, vessanpesuaineen ja kiivirasian kanssa.

Tuotteet voi poistaa listalta sitä mukaan, kun kiertelee kaupassa, jolloin listalta näkee, mitä on vielä ostettava. Tämä on erityisen kätevää silloin kun teemme tehoiskun ruokaostoksille eli kiertelemme miehen kanssa kaupassa yhtäaikaa. Näemme saman tien, mitä toinen on ehtinyt jo kerätä koriinsa.

Foliohattulogiikalla saattaa tuntua ahdistavalta, että palvelu ”muistaa”, mitä kaupasta on tullut ostettua ja tarjoaa jatkossa ostoslistaan tuotteita valittaessa käyttäjän ostostottumuksien perusteella suosituksi toteamansa tuotteet ensisijaisina hakutuloksina. Minusta ominaisuus on kuitenkin yksinomaan käytännöllinen, ruokailutottumuksemme kun eivät ole mitään valtionsalaisuuksia.

Ostoslistoja voi myös tallentaa ja hyödyntää niitä jatkossa. Jos ostaa lähes samat tuotteet vaikkapa viikonlopun mittaiselle metsäretkelle, jouluaatoksi, mökille tai jokaisella viikon isolla ostosreissulla, voi tallentamaansa ostoslistapohjaa käyttää muistin virkistämiseen ja nollasta sataan pähkäilyn välttämiseen.

Mutta sitten niihin mielestäni pitkällä aikavälillä merkittävämpiin hyötyihin kuin siihen, että paperinen, taskunpohjalla nuhjuuntunut ostoslista sekä ”hei ootko vielä kaupassa, voitko tuoda…”-puhelut korvataan digitaalisella ostoslistalla. Nimittäin ruokakulujen seurantaan etukäteen sekä apuihin ruokalistan suunnittelussa.

Olen kuullut monen harmittelevan sitä, että nälkäisenä ja väsyneenä kaupassa kinasteleminen tai sen pähkäileminen, mitä tänään syötäisiin ei todellakaan voi olla hedelmällisin tapa hoitaa ruokalistan suunnittelu. Vain pyllytuntumaansa luottaen kauppaan lähtiessä pitää olla todella zen ja oman vatsansa sekä mielensä mestari, että kykenee tekemään järkeviä ratkaisuja – sekä ravitsemuksellisesti että taloudellisesti. Kuten Emmi totesi omassa jutussaan ”ei meidän talous kestä sitä että joka toinen päivä ostetaan kaupasta ex tempore -siikafileitä (15€) ja joka toinen päivä kympin paketti luomunaudan jauhelihaa”.

Foodiessa on laaja reseptipalvelu, josta voi hakea reseptejä, rajaten tuloksia haluamillaan ehdoilla: Käyttämiämme hakukriteerejä ovat olleet esimerkiksi ”kevyt”, ”edullinen” ja ”kasvisruoka”. Jos haluaa painottaa vaikkapa luomuruokaa tai kotimaisia tuotteita, nekin voi säätää hakuperusteiksi. Lisäksi haun voi tehdä sesonkiteemojen mukaan ja hakea vain sellaisia reseptejä, jotka on merkitty ”jouluruoka”- tai ”pääsiäisherkut”-kategorioihin. Lisäksi hakuja voi tehdä raaka-aineen mukaan. Jos iskee vaikkapa punajuurenhimo, hakukenttään voi syöttää sanan punajuuri ja hakutulos näyttää tältä:

Siinä vaiheessa kun viikon ruokalista alkaa näyttää hyvältä, valitsemistaan resepteistä voi painaa ostoskärryn kuvaa, jolloin valitun reseptin, esimerkiksi suklaa-banaanikääretortun aineet hyppäävät suoraan ostoslistalle. Jos kaapista kuitenkin löytyy jo sokeripussi ja kananmunakenno tai monessa reseptissä käytetään samaa tuotetta, ylimääräiset tarveaineet voi klikata pois ostoslistalta ja jättää muut aineet listalle.

Ostoslistan ollessa valmis, voi vilkaista, mitä koko viikon ruokaostokset tulevat maksamaan. Mikäli summa näyttää erityisen suurelta koko kuukauden ruokabudjettiin nähden, voi olla hyvä miettiä, voisiko listalta jättää jotain pois tai vaihtaa jonkin reseptin toiseen. Tai hurjastella ja korvata joitain tuotteita edullisemmilla vastineillaan. (Kuten kauniin paketin takia valitun teen ihan yhtä hyvään rumapakettiseen, krhmmm.)

Jos kuluja haluaa seurata tarkemmin, koneelle voi vaikkapa luoda tiedoston, jossa on jokaiselle viikolle oma kohtansa ja laittaa kaikkien viikon ostoslistojen loppusummat viikkojen alle. Ostoslistat voi myös tallentaa Foodieen ja tehdä halutessaan jossain vaiheessa katsauksen siitä, mihin perheen pieni tai järjettömän suuri päivittäistavarabudjetti oikein hupenee.

Kun suunnitellaan viikon ruokalistaa, on hyvä pohtia, monenako päivänä viikossa haluaa kokata. Jos vastaus on vaikkapa 4-5 päivänä viikossa, kannattaa ruokaa tehdä reilumpia määriä ja pakastaa ruokaa tai suosia ruokia, jotka kestävät hyvin jääkaappisäilytystä. Esimerkiksi monet keitot ovat hyviä lämmitettyinäkin. Meillä on usein yhdestä kahteen ruokaa ”jäminä” jääkaapissa, mikä on kätevää, jos aikuiset tai lapsi ovat jostain syystä niin nälkäisiä, että ruoka on parempi saada suoraan pöytään ilman pidempiä valmisteluja.

Meillä pyritään siihen, että kaupassa käydään tekemässä yksi tai kaksi isompaa kauppareissua, jolloin ostetaan koko viikon ruokien aineet ja täydennetään aamu, väli- ja iltapalatarvikkeita kuten maitoa, voita, juustoa ja hedelmiä. Kaiken painavan tavaran kuten limupakkausten lisäksi keskitetään myös isokokoisten tuotteiden kuten vessapaperin ja muun viikon aikana loppuneiden asioiden ostamiset mahdollisuuksien mukaan isoimpaan kauppareissuun. Tämä siksikin, että laina-autoamme voi useimmiten käyttää isoimman kauppareissun hoitamiseen ja pienemmät voi hoitaa rattailla tai pyörällä. Lähikauppaan kävelee alle kymmenessä minuutissa ja isompaan kauppaan vartissa.

Kun mies valmistaa ruokaa, hän tekee paljon tuoretuotteita sisältävät ruoat ensin ja puolivalmisteita, säilykkeitä, pakasteita tai juureksia sisältävät ruoat myöhemmin. Maitotuotteita, tuoretta leipää ja hedelmiä sekä muita herkästi pilaantuvia tai viikon aikana loppuvia asioita täydennetään yhdellä tai kahdella ostosreissulla. Joka tapauksessa kaupassa käydään korkeintaan kolmesti viikossa, ei todellakaan joka päivä, sillä jatkuva kaupassa ravaaminen on lisännyt meillä heräteostoksien ja ruokakulujen määrää hurjasti.

Välillä kyllä houkuttaisi saada ostokset kotiin kuljetettuina, mutta sitä emme ole vielä testanneet. Vaikuttaa kyllä ihan näppärältä…

Eli yhteenvetona sanoisin arvosanan olevan (vanhalla kunnon asteikolla 5-10) vahva 9, palvelun sisäistä ostosten tilastointijärjestelmää odotellessa. Meidän perheyksikkömme tykkää, yli kolmen vuoden testikokemuksella!

Saa kysyä, ihmetellä, kehua tai kauhistella. Ja ennen kaikkea kertoa: Miten teillä hoidetaan päivittäistavaraostosten suunnittelu, hankinta ja ruokakulujen seuranta?

Kuvat ensimmäistä laatukuvaa lukuunottamatta: Foodie.fm

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Uudenvuoden treenilupauksia ja -tarvikkeita?

Tänään on ilmeisen materialistinen postauspäivä, mutta kun…
Eräässä alevinkkipostauksessa kommentoitiin, että voisin vinkata blogissa vaikkapa Elloksen alennuksista ja ajattelin vastata pyyntöön saman tien. Elloksella on nimittäin tarjous, jolla saa -30% pois alennetuista hinnoista ja joka on voimassa enää tänään. (Tarjousnumero: 285757)

Monet elvyttävät tai aloittavat urheiluharrastustaan uuden vuoden kunniaksi tai jouluähkyn taltuttamiseksi. Usein uudelleen virinnyttä urheiluinnostusta tekee mieli tukea oikean kokoisilla, teknisesti hyvin toimivilla tai vain kivan näköisillä treenivaatteilla. Teinkin pari urheiluvaatekollaasia, joista käy ilmi, että hyviksi todettujen urheilumerkkienkin tuotteita saa kohtuulliseen hintaan kun väijyy alennuksia.

Tähän täytyy kyllä todeta, että oman kokemukseni mukaan kunnollisia juoksukenkiä, -housuja ja -takkeja sekä tietenkin isotissisen kannalta ensisijaisen tärkeitä, hyviä urheilurintaliivejä lukuunottamatta ihan halpaketjutopeilla ja -pöksyilläkin pääsee pitkälle.

Ja jos omat urheiluvaatteet ovat kunnossa tai niille ei ole käyttöä, lisäalennusta voi toki käyttää vaikkapa lasten alennushintaisiin ulkovaatteisiin tai -kenkiin… tai muuhun vastaavaan, joka maksaa normaalisti hieman enemmän kuin sielu sietää.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Nyt se on alkanut eli alesuosikkeja

Sähköposti täyttyy hiljaksiin eri kauppojen viesteistä, joissa vinkataan alennusmyyntien alkaneen. Odottamani Reiman laajamittainen ale alkaa vasta 26.12, mutta Lindexiltä kävin viestin saatuani kurkistamassa heti rintaliivitarjoukset ja alennushintaiset mahanlitistyspikkuhousut (ja muutenkin korkean malliset yksilöt).

Valitsin kollaaseihin alennettujen tuotteiden puolelta löytämiäni kivoja juttuja. Erityisesti neuleita, yöasuja ja juhlamekkoja näyttäisi olevan liikkeellä. Sekä erilaisia näyttäviä koruja – onhan pikkujoulukausi pitkälti pulkassa. Joten jos olet selvinnyt tähän asti ilman eeppisen isoa kaulakorua, mutta haluaisit sellaisen, lienee alesesonki hyvä hetki hommata vaikka kaksi yhden hinnalla.

Itse koetan pysytellä poissa alennusmyynneistä, sillä joululahjojen hankinta teki melkoisen loven lompakkooni ja hääpäivän viettokin vie osansa. Kiinnostaisiko teitä muuten tietää, mihin lopulta päädyin?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Periaatteet romukoppaan

Ette arvaa, missä kävin tänään. Ainakaan jos olette koskaan kuunnelleet avautumistani asiasta. Mieskin nauroi uhkaukselleni alun perin ja nyt kun sen toteutin, sain kuulla etten kuitenkaan käy jatkossa. Nähtäväksi jää, miten käy, sillä riski sille, että innostus jää kertaan tai kahteen on varsin varteenotettava.

Heittäkää veikkauksia!
Asiaan liittyy samainen kuntoklubi, jossa käyn crossaamassa ja se, ettei syntymänuuka viitsi jättää täysin testaamatta palvelua, josta maksaa siinä sivussa, kun maksaa ryhmäliikuntatunneistaan. (Jotka muuten itse asiassa maksavat vanhempani; Kiitos vain lapsenne eliniänodotteen pidentämiseen sijoittamisesta! Pus.)

Ja ihan vakavasti puhuen, minusta on mukavaa olla niin aikuinen, ettei sanojensa syömiseen ja mielensä muuttamiseen tarvitse enää liittää hirveää selittelyä, salailua ja häpeää. Seurakin on ehkä aikuistunut siinä määrin, ettei ei koskaan-lausunnoistaan joudu pysyvälle ivailuroviolle. Voi ihan rehellisesti myöntää, että uusia asioita voi kokeilla ja on olemassa mahdollisuus, että niistä saattaakin pitää, negatiivisista ennakko-oletuksistaan huolimatta.

Milloin olette viimeksi joutuneet syömään sananne tai kääntämään takkinne julkisesti?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Pakettipajan päätonttu tässä terve.

Pakettipajalla on ahkeroitu ja nyt on sopiva hetki kurkistaa hieman tämänkertaisiin pakettituotoksiin. Tänä jouluna paketeissa(kaan) ei nähdä punaista, kiitos aiempien vuosien aiheuttaman punaisuusähkyn.

Papereiksi valikoituivat ruskea voimapaperi, mustavalkoinen ylijäämätapetti sekä hopeanharmaa pilkkupaperi. Nauhoiksi päätyivät raikkaan vihreät nauhat sekä mustavalkopilkullinen narukerän loppu. Ikean numerokortit toimittavat pakettikorttien virkaa ja kimalletarrat pitävät osaltaan komeutta kasassa.

Mitäs tykkäätte?

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Suunta kohti lastenpäivää ja parit pöksyt

Lindexillä vietetään tänään Lasten lauantaita kello kolmeen asti. Olemme menossa kylään L:n isomummon luokse ja ajattelin piipahtaa Kuutin kanssa menomatkalla Keravan myymälässä.

Suunnitelmissa olisi hankkia jotain vaatetta joululahjapakettiin, sillä tänään kanta-asiakkaille on ”Ota kolme maksa kaksi”-tarjous lastenvaatteista. Ja jos mainoksessa lupailtua ohjelmaa ja pientä naposteltavaakin löytyisi, Kuutti viihtyisi kaupassa ehkä tehoiskuni ajan.

Kuvituksena on keräämäni housukollaasi. Mustavalkoiset pöksyt ovat tällä hetkellä erityisen lähellä sydäntäni ja ainakin jotkut näistä ihanuuksista tarttunevat tänään mukaan, sillä kaikkia kollaasin housuja saa Lindexiltä.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Kuosiorgiat, tonttudisko ja yllätyskampaaja

Siis tämä päivä, huh huh. Heräsin aamulla, vein lapsen päiväkotiin ja ajattelin laittaa tavarat kasaan, haukata aamupalan ja lähteä koululle hetkeksi lukemaan ruotsia ennen hanketapaamista ja tenttiä. Luottokampaajani tuli ovelle hoitamaan partioasioita ja kysäisin ikään kuin ohimennen vapaita aikoja.

Varttia myöhemmin istuin kampaajan tuolissa ja lähdin sieltä tukka lyhyempänä sekä eri värisenä ja kipitin koululle syömään. Se siitä ruotsin lukemisesta. Seurasi pari tuntia hanketyön vääntämistä, kevään opinnoista tuskastumista sekä paniikinomainen päätös mennä kuitenkin, kaikista puheistani poiketen, opinnäytetyöstarttiin tammikuussa.

Istuin neljästä puoli kuuteen pää ihan tyhjänä ruotsin uusintatentissä. Varsinainen tentti meni ohi Espanjan reissun aikana, joten nyt sen olisi parasta päästä läpi, sillä en haluaisi jättää tenttiä roikkumaan tammikuulle. Tentistä painelin suoraan partion syyskokoukseen ja hallituksen kokoukseen. Ehdinhän nähdä lastani hereillä tänään ehkä puolitoista tuntia. Hups. (Mutta toisaalta tiistaina olin lapseni kanssa liikkeellä kahdeksasta kuuteen.)

Minimintin paketista paljastuneet ihanat ketut, sienet sekä kastanjat herättivät ihastusta ja piristivät hieman päivän menoissa nuhjaantunutta mieltä. Kannatti odottaa, että ne syksyllä kuolaamani pöksyt tulivat alennukseen – kyllä sitä jokusen roposen taas säästi!

Ah, kuosiöverit, ihanaa!

Övereistä huolimatta voisin kyllä olla sängyn ja Criminal Mindsin katsomisen sekä päiväkodin eiliseen Tonttudiskoon hätäpäissäni, kummitäti H:n avustuksella leipomieni mokkapalojen jämien tarpeessa. Kiva disko oli, mutta tunti aikaa leipoa, kuorruttaa ja koristella kaksi pellillistä mokkapaloja ja siirtyä niiden kanssa päiväkodille oli himpun verran liian vähän. (Ja meno koko päiväkodin yhteisessä tapahtumassa melkoinen.)

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Päivän asu: KENYA

Aamuisena haasteena oli kirppikseltä löytyneen kenialaisen jakun yhdisteleminen opiskelukelpoiseksi asukokonaisuudeksi. Tunnustan tuijottaneeni vaatekaappiani toivin jos toisenkin, horjuen mustien pöksyjen, mustan maksihameen ja asuun lopulta valikoituneen mustan, pintatekstuurillaan leikittelevän hameen välillä.

Yhdistelypohdintaa ennen olin käynyt jo hankitavaiheessa sisäistä taistelua siitä, onko jakun kuosi liian villi ja saisiko se minut näyttämään gospelkuoron kovaääniseltä ja ruokaan rakastavasti suhtautuvalta johtajattarelta. Mielikuva ei aluksi houkuttanut, mutta tajusin sitten sen kuvaavan minua oikeastaan melko hyvin ja nappasin jakun mukaani. Eikä harmita yhtään!

(Lisäksi kävin jakun kanssa melkoista pesutaistelua, josta selvisin ilokseni ja ylpeydekseni voittajana. Ansaitsisin kyllä eeppisen pesukoneen muotoisen marttapystin. Mutta siitä ehkä enemmän joskus toiste.)

Jakun kuosiräjähdyksen vuoksi pidin asun väreiltään ja muilta kuoseiltaan melko rauhallisena, mitä nyt rakkaushuivi lunasti paikkansa päähine- ja hiustenlaittoratkaisuna. Torres-pulloista saatavista muovikoristeista tehdyt härkäkorvakorut etsiytyivät myös osaksi kokonaisuutta.

Eikös vaan marraskuinen aamu ja viisi astetta pakkasta näytäkin erehdyttävästi kasteiselta helleaamulta, jossa kosteus alkaa höyrystyä ilman muuttuessa paahtavammaksi, auringon kivutessa kohti lakipistettään? Voi vain kuvitella jotain isoja riistaeläimiä riipimään kasvustoa tuonne taustan pusikkoon… Tai sitten ei. Täytyy vain todeta, että onneksi en ole helposti palelevaa sorttia.

Asun kannalta tämä viimeinen kuva ei ole kovin informatiivinen, mutta väittäisin silti, että tässä on valon ja fiiliksen puolesta alkavan viikon maagisin kuva – ainakin tällä tontilla. Että kiitoksia vain aviomiehelle!

Jakku: Fida Kerava / Sukkahousut, rannekorut, alustoppi ja huivi: H&M / Kengät: DinSko /
Korvakorut: Norppala-Alko-yhteistyö (heh heh)

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ