Mitä paketista paljastuukaan…

Tiimityö kunniaan teema jatkuu. Lähes koko eilisen satoi ihan kaatamalla, vasta myöhäisillaksi kirkastui. Saimme siis M:n kanssa kyydin vanhemmilleni saunaan, kun kerran isäni oli muutenkin autolla liikenteessä. Kävimme myös postissa nappaamassa paketin, jota en sen särkemisen pelossa halunnut kuljetella pyörällä. 

Tilasimme kaverimme kanssa puoliksi Glorian Kodin, josta sai Ystävänlahjaksi valita esimerkiksi tuollaisen hienon potkuauton, jota olen himotellut jo ennen M:n syntymää. Ja nyt se tuli postissa, jee!

Saunoimme ja söimme, L:kin hölkkäili paikalle. Illan ohjelmassa oli myös paketin sisällön kokoaminen. Isän, veljen ja minun yhteistyöllä saimme kasattua auton. Nyt se on kotona ja odottaa M:n kasvamista. Isompiakin poikia (ja minua) olisi kiinnostanut potkutella sillä, mutta yläikäraja käyttöön oli neljä vuotta. Hö!

 

Nälkäinen nainen kiertää ympyrää ja kuvaa

L tekee ruokaa keittiössä. Kuulemma kasvistortilloita. Tai jotain. Ei juustoraastetta, koska juhannusklähmäyksen jälkeen tulisi syödä kevyemmin. Yleensä yllä olevassa liitutaulutarrassa oleva lause toimii ruokailuni punaisena lankana, mutta tällä hetkellä mikä tahansa ruoka kävisi, oli se sitten pää- tai jälkiruokaa. Nälkä!

Vauva nukkuu taas hetken, joten päätin ruokaa odotellessani kuvailla vähän. Meillä on kaksi Sohvi Kirahvia, toinen on kiivennyt olohuoneen vaihtuvan näyttelyn seinälle koristeeksi. Taulu on itse akryylimaaleilla maalaamani. Älkää kysykö, mikä tuo otus on. Vasta taulun valmistuttua tajusin sen muistuttavan Hayao Miyazakin Prinsessa Mononoke-elokuvan metsänjumalaa – kun pikkuveljeni, joka myös on suuri ko. herran elokuvien ystävä, mainitsi asiasta.

Vessan oven vieressä on vessan lattialämmityksen säätösysteemi, jota voi toki käyttää korujen ripustamiseen. Mitä ei voisi. Sen päälle on istahtanut Ferm Livingin tarrapaketin mukana tullut sisustustarrojen kiinnittämisen harjoittelemiseen tarkoitettu tipunen.

Ruoka on valmis! Olen pelastunut. Nyt syömään.

Kuuletko jo sängyn kutsun?

Ihanaa olla taas kotona! Laukut on purettu ja pyykkikone kehrää. Nyt voi vaihtaa kotivaatteisiin ja tunkeutua tyynykasan, koiran ja vauvan seuraksi omaan sänkyyn. Ehkä L:kin lisää itsensä jossain vaiheessa kasaamme.

Että mitä puuhattiin mökillä, saaressa, merenrannalla? Syötiin, syötiin lisää ja syötiin vielä enemmän. Poltettiin kokko, katsottiin televisiota, pelailtiin kortti- ja lautapelejä, uitiin ja ulkoilutettiin koiraa ja vauvaa.

Ei ollut kovin tapahtumarikas mökkireissu, muttei myöskään mitenkään negatiivisia tunnelmia aiheuttava. Se on aina olemassa oleva riski, kun sullotaan viisi aikuista, yksi teini-ikäinen, vauva ja koira samaan mökkiin kolmeksi päiväksi. Puuhailurepertuaari olisi ehkä laajentunut, jos sää olisi suosinut. Olisi voinut pelata mölkkyä, tehdä jättisaippuakuplia tai keksiä tarpeellisempia ulkohommia.

 

Näitä himottelin tänään

 

Puppy läpinäkyvänä ja punaisena. Hinta on melkoinen, eikä se edes mahtuisi meillä minnekään, mutta saahan sitä himotella, eikö? (Suunnittelija Eero Aarnio.)

Lup-kynttilänjalka / Hay, Shane Schneck. Lup on valmistettu alumiinista ja inspiraation kerrotaan lähteneen perinteisen kynttilänjalan muuttamisesta minimalistisemmaksi. Minusta tämä on kyllä melkein monimutkaisempi ja runsaampi!

WDC Helsinki 2012 Helsinki Made of Wood -palikkasarja / Suunnitellut Kokoro & Moi.

Palikoista saa koottua Tuomiokirkon, Pitkänsillan, Hotelli Tornin, Olympiastadionin tornin, Ympyrätalon, Kiasman ja Eduskuntatalon. Eduskuntatalo olisi muuten oikeastikin hienon näköinen pinkkinä, Kiasma violettina ja ympyrätalo mintun värisenä! Haluaisin löytää M:lle jonkin tyylikkään auto-/kaupunki-leikkimaton ja nämä sopisivat siihen lisäksi kuin nenä päähän.

 

Kylpyhuoneessa aamutuimaan

Aamupäivästä asunnossamme ei kaiken kaikkiaan ole paras hetki kuvata, sillä aurinko kiertää talon sille puolelle, jolla kaikki ikkunamme ovat, vasta iltapäivästä. Teki siitä huolimatta mieli räpsäistä muutama kuva monitoimitilastamme eli vessastamme, joka toimii myös kylpytilana ja kodinhoitohuoneena.

Kylpyhuoneessa ehdoton suosikkini on yhdistetty pyykinpesukone-kuivausrumpu. Nerokas keksintö. Kestovaipat, pyyhkeet, lakanat, sukat, kalsarit ja vauvan ns. rönttävaatteet saa saman tien kaappikuivaksi, joten pyykinkuivaustilaksi riittää tuo pieni teline, johon haen tarvittaessa lisää vaateripustimia. Pyykkikoneen päälle saa näppärästi vaipanvaihtopisteen ja kestovaippojen pyykkipussinkin sai roikkumaan siihen viereen. M tykkää vaipanvaihdosta erityisesti, kun pesukone on päällä. Se kun lämpenee ja tärisee mukavasti.

Ikkunalaudalta vessassa asioivia tarkkailevat kokoelmistani kylpyhuoneen väreihin sopivina valitut My Little Ponyt.

Tarkempi kylpyhuonekatsaus seuraa myöhemmin…

 

Keittiö

Mennessämme katsomaan nykyistä kotiamme asuntoesittelyyn, olivat sekä appiukko että isäni mukana. Appiukko sattui sitten jostain syystä osumaan yhden laatikon kahvaan sillä seurauksella että koko laatikon etulevy tulla kolisi alas. Kymmenisen vuotta vanhat etusarjat eivät siis olleet hääppöisessä kunnossa, mutta entäs alkuperäisessä kunnossaan olevat rungot? Isäni taputti yhtä hyllyä ja rungon palojen liitoskohasta alkoi karista pientä puupölyä. Siinä vaiheessa totesimme, että keittiö pistettäisiin kokonaan sileäksi, jos saisimme asunnon.

Kun asunto oli ostettu, alkoi vanhan keittiön hikinen purku-urakka, seinien tasoitus ja katon maalaus vanhojen kaappien takaa ja päältä. Myös laminaatti piti asentaa. Purkuvaiheessa kävi ilmi, että silloisen jääkaapin paikalla oli ilmeisesti aikanaan ollut vanha hyvän ajan kylmäkomero, sillä seinässä oli iso reikä, josta tuli putki yhden komeron seinään kiinni. Putki oli tukittu vanhoilla sanomalehdillä, pitkien kalsareiden paloilla, rikkinäisillä sukilla; kaikella mitä oli aikanaan käsiin sattunut. Kun tuota ryönää kiskottiin ulos, löytyi niiden seasta täysin kuivunut ja siten erittäin hyvin säilynyt kuollut talitiainen. En pidä itseäni erityisen herkkähermoisena, mutta älähdin kyllä, kun linnunraato muksahti syliini.

Olin suunnitellut keittiön Ikean keittiön suunnitteluohjelmalla ja versioita karttui useita, kun pääkokkimme L kävi julistamassa suunnitelman toisensa jälkeen epäkäytännölliseksi. Lopulta jumppaus oli valmis ja suuntasimme Ikeaan tekemään tilauksen ja tarkistuttamaan, ettei suunitelmassa ollut mitään olennaista vikaa tai liikaa osia. Otimme samalla mukaan kaikkea pientä kuten ruokailuvälinelokerikon ja kasan jäteastioita jätteidenlajittelupistettä varten (kolme isoa ja kolme pientä).

Suunnittelu lähti siitä, että löysimme molemmille kelpaavan etulevyvaihtoehdon ja vetimet. Todettakoon, että yhtä vetokaappia lukuunottamatta samaa vedintä on käytetty jokaisessa keittiön kaapissa ja laatikossa sekä makuuhuoneen ja eteisen kaapistoissa. Halusin yläkaappeja vain toiselle seinälle, sillä muuten keittiöstä olisi tullut liian täyteen ahdetun näköinen. 

Mustat pleksilevyt välitilassa valittiin tuomaan syvyyttä tilaan ja ne päätettiin jatkaa liesituulettimen takana lähes kattoon asti, jotta musta liesituuletin istuisi taustaansa paremmin. Myös keittiön pienkoneemme uppoavat mustaan taustaan värinsä puolesta kivasti. Ne eivät ole samaa sarjaa, joten väri sama yhtenäistää niitä. Muuta keittiötä romanttisemmat seinähyllyt valittiin tuomaan pehmeyttä, kotoisuutta ja kokkausfiilistä. Ruokailutilaa piti saada mahtumaan ainakin viidelle, mielellään kuudelle ja sekin saatiin onnistumaan.

Mikron ja uunin yhdistelmä sekä kalusteovelliset tiskikone, pakastin ja jääkaappi ovat mainioita. Erityiskiitosta saa siisteysfriikiltä myös kuiva-aineiden uusi säilytyspaikka eli vetolaatikot, joista erinäisten ruoka-aineiden löytäminen helpottuu, päällekkäisten ja turhien ostosten määrä vähenee merkittävästi ja siisteyttä on paljon helpompi ylläpitää. Myös omat, alusta asti suunnittelussa huomioidut, paikat keräyspaperin, lasin, ongelmajätteen, pahvin ja metallin kierrätysastioille sekä seka- ja biojätteelle helpottavat lajittelua ja pitävät keittiön siistimpänä kun epämääräisiä kierrätysvirityksiä ei loju roskakaapin nurkissa.

Keittiö saapui viimein ja kiitimme itseämme siitä, että olimme maksaneet mukisematta kotiinkuljetuksesta. Eteisen ja makuuhuoneen kaapit tulivat nimittäin samalla kertaa ja keittiön korkeiden kaappien päätylevyt sekä eteisen kaappien päätylevyt ja ovet olivat liian suuria talomme hissiin. Niiden kantaminen seitsemänteen kerrokseen kapeissakierreportaissa mahtoi olla kivaa. Onneksi ei ole omakohtaista kokemusta. Jaoimme keittiön tsiljoona palasta kasoihin niin että jokainen laatikosto tai kaappi muodosti oman pinonsa ja sitten alkoi kokoamisurakka, joka kesti kolmisen päivää. Jokainen pala oli erikseen, vetimistä lähtien. Onneksi apunamme oli perhetuttavamme, joka työskentelee rakennusalalla ja omistaa kiviporan!

Perhetuttumme suosittelemaa sähkömiestä ei saatu kiinni ja ihmettelimme, missä mättää kunnes selvisi että tämä oli joutunut sairaalaan, mutta tämän kaveri tulisi hoitamaan hommat. Keittiöön asennettiin uunin ja liesitason lisäksi liesituuletin, ja työpistevalot toiselle tasonpätkälle, jaettiin virtaa erikseen liesitasolle ja uunille ja tehtiin pikasulake alakaappiin mahdollisen ylikuormituksen varalta. Samalla kertaa sähkömies myös siirsi kahden lampun paikkaa ja vaihtoi kaikkiin pistorasioihin sekä valokatkaisijoihin koteloinnit. Reippaasti sujuivat hommat, täytyy kehua!

Sitten vain putkimies asentamaan astianpesukone sekä keittiön ja vessan uudet hanat.Ikean kuormassa saapununeet seinähyllyt porailtiin paikalleen ja irroitettiin verhokotelointi, joka esti jääkaappia aukeamasta. Vielä kannettiin vanhat tuolit ja uusi ruokapöytä keittiöön. Valmista tuli! 

Nyt keittiössä on kokkailtu paljon, isännöity useat pirskeet polttareista partion johtajahuoltoon ja ritarisynttäreistä ristiäisiin. Hyvin pelittää-sertifikaatti on saatu myös pääkokki L:ltä.

Eteinen osa 2.

Sain viimein aikaiseksi yleiskuvattua eteistä. Eteisemme voisi olla erittäin käytävämäinen, onhan sen kautta kulku molempiin makuuhuoneisiin, olo- ja kylpyhuoneseen sekä keittiöön. Eteisestä on kuitenkin aikanaan tehty niin leveä, että täysisyvät vaatekaapit, jotka toimme tilaan remontin yhteydessä, mahtuvat hyvin aukeamaan ja tilaa jäi vielä senkille, jonka laatikoihin saa säilöttyä pipot, hanskat, villasukat, säärystimet ja M:n tumput, myssyt ja töppöset. Avohyllyt ulosvedettävine lokeroineen säilövät kaiken eteiseen kertyvän pikkutavaran kuten avaimet, laskut, hiusharjat tms.

Senkki laatikoineen on Ikeasta, peili on äitini vanha ja se vääristää muutamista kohdista sangen veikeästi, naulakko ja lamput ovat Ellokselta, kello on saatu lahjaksi, jakkara on Kartellin Prince Aha ja se on raahattu kotiin paikallisesta sisustus Närhestä.

Matto on muovia ja löytyi Prismasta. Sen päälle on hyvä nostaa kosteat kengät, elleivät ne vaadi märkyytensä puolesta kylpyhuoneessa kuivattamista. Näin laminaatti ei kastu ja turpoa eivätkä kosteat kengät ala haista kenkäkaapissa. Matto on myös helppo pitää puhtaana eikä se kerää karvaa.

Naulakon vasemmalta puolelta on kulku makuuhuoneeseen ja tämä kuva on otettu vierashuoneen puolelta.Naulakkoon kasautuu yleensä eniten käytössä olevia laukkuja,  pyöräilykypäräni ja hattuja sekä sienipussiin kankaisia kauppakasseja. Seinällä olevat kuvat on ottanut Nina Dodd. Kaulakoru on koottu Baby Showereissani ystävieni tuomista helmistä ja sillä on tunnearvoa.

Käytävän päässä oleva kaappi on Ikeasta. Vaihdoin sen tylsät vetonupit Indiskasta löytämiini posliinivetimiin. Kaappi on syönyt sisäänsä vauvan kenkäkokoelman, harsoliinat, tuttipullot ja ruokalaput. Kaapin päällä on purkki hiuslenkeille ja -pinneille sekä hajuvesiä.

Iso kaapisto nielee sisäänsä kolme ulosvedettävää lestikköä kenkiä, joiden yläpuolella on tanko takeilleni ja paikka huivisäilytykselle. Toisessa kaksiovisessa kaapissa on L:n ja M:n takkitanko, joka on käytännössä vieraskäytössä, koska L:n kolme ja varsinkaan M:n kaksi takkia eivät vie paljoakaan tilaa. Samassa kaapissa ovat myös pyykkikopat ja kolme isoa koria, joihin on lajiteltu pienempiin laatikoita jakaviin koreihin mm. laukkuja, eläinten tavaroita, kameralaukku, ensiapupakkaus ja esilaisia partiotarvikkeita. Lisäksi  yksi kaappi on varattu siivousvälineille ja työkaluille

Tämä kuva on otettu keittiön oviaukolta eteiseen päin. Käynti kylpyhuoneeseen on tauluseinän vastakkaiselta puolelta ja ulko-ovi kuvanottopaikasta suoraan eteenpäin. Seinällä on vähitellen koottu sommitelma Muumi-kirjojen kuvituksia, joita on hankittu mm. Tampereen kirjaston Muumilaakson kaupasta ja Perromaniasta. Kehykset ovat Ikeasta. Palopeite löytyi taannoisella Tukholman matkalla 10Gruppenilta.

 

DIY / Yöpöydät

Meillä on makuuhuoneessa tilaongelma, itse aiheuttettu toki, mutta yhtä kaikki tilaongelma: Meille ei mahdu yöpöytiä. Kummallakaan puolella sänkyä ei ole riittävästi tilaa yöpöydälle, toiselta puolen kuljetaan sisään huoneeseen ja samaa väylää parvekkeelle ja toisella puolella pitäisi saada vaatekaapin ovet auki. Pohdin tätä ongelmaa aikani ja totesin, että mitä jos yöpöytiä voisi säilyttää sängyn alla ja vetää esille tarvittaessa?

Tuumasta toimeen ja Ikeasta säilytyslokerikko ja  siitä laatikot pois. Myös Ikeasta hankitut huonekalupyörät alle, varastosta ylijäämämaalia (valkoista), pikainen maalaus ja koristeeksi pari tarraa askartelutarvikevarastosta. Nyt yöpöydät saa rullattua sängyn alle, lokeroihin saa lehtiä, kirjoja yms. Jopa pöydän päällä mahtuu olemaan muutama kirja tai lehti tai tutti, taskulamppu tai jotain aikuisten kivaa tms. tarpeellista, mitä saattaa tarvita illalla tai keskellä yötä. Ja yöllä ei yleensä ole asiaa vaatekaapille, joten pöydällä voi huoletta pitää vaikkapa vesilasia.

Ja kun joskus on isompi asunto ja tilaa yöpöydille, voi pyörät laittaa muuhun käyttöön ja palauttaa lokerikot säilytyskäyttöön vaikkapa varastoon tai jonkin kaapin sisälle. 

Kiva koirankarvatupsu jäänyt muuten jumiin pyörään… Huomasin vasta kuvista.

 

Parveke

Esittelyvuorossa on tällä erää parveke. Parvekkeemme on lasitettu, tosin vain yhdeltä sivulta. Käynti parvekkeelle on makuuhuoneestamme (kts. olohuone- ja lastenhuone-postauksien remonttiavautumiset). Kesähelteillä on toisaalta mainiota saada kunnon tuuletus unien ajaksi. 

Ja onhan parveke ikään kuin kesäolohuone: Siellähän voisi vaikka romanttisesti siemailla kahvit aamuisin ja aloittaa päivän hitaasti. Paitsi että emme kumpikaan juo kahvia ja kesälläkin mielestäni kaikkialla muualla kuin peiton alla on liian kylmä tehdä aamuisin yhtään mitään. Mutta jos joku toisi sen kermavaahtokaakaon parvekkeelle ja saisin nauttia sen edelleen yölämpöisenä peittokasan sisällä niin sitten…

Parvekkeellamme on merkittävä kynttiläkeskittymä. Kuvassa näkyvien lyhtyjen lisäksi lattialla on neljä lyhtyä. Sitten on pöytäkynttelikkö, kolme tuikkukippoa ja yksi teepannu, jonne saa ison kynttilän, seinällä oleva kynttelikkö ja varaus vielä viidelle kynttilälle ikkunaseinällä. Talvisaikaan pelkillä kynttilöillä  lämmittäen parvekkeen lämpötila kohoaa 5-10 astetta. En suinkaan ota pimeämpinä vuodenaikoina kaikkea iloa irti kynttilänvalosta ja tuoksukynttilöistä…

Tässä on se Jamie Oliver-kori. Edelleen ihmettelen, miten ihmeessä se liittyy Jamie Oliveriin. Ehkä minulta on mennyt jotain ohi – oikeastaan se on erittäin todennäköistä. 

Puulattia asennettiin alkuviikosta appiukon suosiollisella avustuksella. Laatat löytyivät Ikeasta. Ensimmäiset kaksi vuotta parvekkeen maalattua betonilattiaa peitti väliaikaisratkaisuksi aiottu, vihreä, kokolattiamaton tyyppinen viritys, josta L piti, mutta minusta se muistutti minigolfrataa. Kissojen mielestä se muistutti ihanasti pissaa imevää nurmikkoa ja hajuhaitoista johtuen matto sai viimein lähteä. (Hyvä tytöt!)

Parvekkeen istuinryhmä löytyi Ikeasta samoin kuin iso vihreä tyyny. Pienempi tyyny on Keravan Fidalta ja istuintyynyt Kodin 1:sestä. Säilytysarkun vein muuttaessani vanhemmiltani, koska diagnosoin hiekkalelujen säilytystilan tarpeen vähentyneen näillä merkittävästi.

Parveke on kissojen lempipaikka aina lämpötilan salliessa. Lintujen ja oravien tarkkailuun sekä omaan rauhaan hakeutumisen mahdollistamiseksi niillä on reilun kokoinen kiipeilypuu sijoitettuna parvekkeelle. Nurkasta pilkottaa myös niiden hiekkalaatikko, jolla yritetään kanavoida ulkotilan innostamat lirautukset oikeaan osoitteeseen.

Kumpikaan meistä ei ole mikään viherpeukalo ja koetan epätoivoisesti hankkia parvekkeelle puolivarjoisan paikan kasveja. Menestyjiksi on diagnosoitu hortensiat ja orvokit sekä marketat, pylvästuijan latva sinnittelee hengissä (anteeksi kaikille puutarhaihmisille tuosta tuija-paran ”trimmauksesta”), alppiruusutkin ovat yleensä selvinneet aika hyvin, mutta nyt toinen on todella surkean näköinen. Noh, kasveja saa aina uusia, kohtuuhintaan, turha siitä on stressata. Tässä kuvassa näkyvät erityisen hyvin edellä mainitut, pahoinpidellyt kasvit. 

Osaisiko joku suositella parvekekasvia, jota olisi mahdoton tappaa?