Vielä kerran Aussie ja pika-arvonta

Sainpas käsiini sen ”Aussie-seinän” edessä räpsäistyn yhteispotretinkin. Halusin jakaa vielä yhden juhlakurkistuksen kanssanne varsinaisen gaalapostauksen lisäksi, sillä asun värit ja kokonaisuus näkyvät mielestäni paremmin tässä kuvassa. (Jos haluatte nähdä muiden gaalavieraiden asuja tai tunnelmakuvia illalta, klikkailkaa itselle Lilyn Facebooksivujen kuvagalleriaan.)

Olkoonkin että kuvasta löytyy kaksoisleuka ja kiinni lupsahtamassa olevat silmät, siitä välittyy mielestäni kuitenkin hyvin illan henki: Ilo julhista, rupattelusta sekä mukavien ihmisten välillä sukkuloinnista, hyvästä seurasta, ruoasta ja juomasta.

Pienen irtioton jälkeen jaksaa taas pitkään, vaikka arki onkin alkanut räkänenineen, aikaisine aamuineen ja uhmakohtauksineen. Juhlat on nyt hetkeksi juhlittu ja lupaan palata myös täällä blogin puolella takaisin arkeen.

P.S. Blogin Facebook-sivulla voi osallistua pieneen arvontaan vielä tämän illan. (kliketiklik)

 

Aussome

Vietimme eilisen illan Kellohallin teollisuusromanttisissa tiloissa, Aussie Blog Awardseissa, jossa pääsin juttusille sekä vain blogien välityksellä tuttujen että aiemmin tapaamieni ihanien naisten ja miesten kanssa. Kiihkeimmän vilinän tunteina ihmisiä oli tosin paikalla niin paljon että tuttujen välillä sukkuloiminen vaati vaivannäköä ja hyvää pujottelusilmää.

Ilta oli täynnä mukavia kohtaamisia ja vaikka jalat olivatkin sangen kipeät jossain vaiheessa, oli gaalaan osallistuminen hieno kokemus. Illan kohokohta oli kuitenkin Kideblogien oman Iinan loistava toinen sija Readers’ choice-kategoriassa, vain parinkymmenen äänen päässä voitosta. Ihan huikeaa ja täysin ansaittu sijoitus!

Sain miehen houkuteltua mukaan, kerrankin. Hän toimi seuralaisenani alkuillan ja katosi sitten takavasemman kautta kohti kotia. Tiivistunnelmaiset gaalat eivät ole oikein koskaan olleet nörttimieheni luonnollisin elinympäristö ja lähes kahdeksan yhdessä vietetyn vuoden aikana olen todennut, että on helpompaa hyväksyä mukisematta erilaisuutemme tässä asiassa – puolin ja toisin.

Gaala-asusta oli hieman haastavaa saada julkaisukelpoisia kuvia sateisen sään ja sisätilojen hämärän valaistuksen vuoksi, mutta kenties näiden kuvien välityksellä saatte jonkinlaista osviittaa lopullisesta asusta. Parempia yhteiskuvia putkahtaa kenties jossain vaiheessa, jos saan käsiini paikalla olleen kuvaajan ”Aussie-seinän” edessä napsimat kuvat.

Miten kävi Emmi, saanko sen erityispalkinnon vai pitääkö postaukseen lisätä kategoriaksi ”tätiasut”? 

 

Lukijatapaaminen ja Nosh-kotikutsut

Kiljuva Pikkunälkä blogin takana häärivän Demin kanssa järjestämämme Nosh-kutsut ja lukijatapaaminen sujuivat mielestäni aika mainosti. Oli tosin hieman hassua nähdä samaan aikaan ensisijaisesti siviilielämän kautta tuntemiani ihmisiä, blogimaailman kautta tutuksi tulleita tyyppejä sekä sellaisia lukijoita, joita en ollut vielä koskaan ennen tavannut.

Hassua, mutta mukavaa – pidempäänkin olisi voinut jutustella. Aikapula taitaa olla melko yleinen ongelma vähänkin isomman porukan kutsuilla, varsinkin jos mukana on lapsia ja puhumattakaan siitä, jos koettaa sivussa emännöidä; Jos kiipeilypuuhun kapuavat lapset tai avunhuutoja päästelevä kissa eivät keskeytä juttutuokiota, täytyy välissä vähintään hypätä viemään uusi rulla paperia vessaan tai leikkaamaan lisää patonkia.

Jotenkin haluaisin ehtiä istumaan jokaisen vieraan kanssa alas, kyselemään mitä kuuluu – vieraammilta tyypeiltä myös hieman, keitä he ovat ja jutustella vähän kaikesta. Mutta hieman pintaraapaisuksihan tapaaminen helposti tällaisessa ajassa jää.

Vaate-esittely sopi lukijatapaamisen ohjelmanumeroksi hyvin. Nosh-esittelijämme Eeva esitteli malliston jouhevasti heti alkuun ja sen jälkeen kukin vieras sai hypistellä ja sovitella vaatteita omaan tahtiinsa ja oman kiinnostuksensa mukaisesti. Kysellä sai eikä tilaamisen kanssa pidetty kiirettä, mikä oli mielestäni todella kiva tapa hoitaa esittely osana tilaisuutta!

Olen pitänyt elämäni aikana kynttiläkutsuja, lelukutsut ja nyt myös lastenvaatekutsut. Ja täytyy sanoa että kutsut ovat kyllä erinomainen tekosyy, nimittäin sekä hyvien tyyppien kutsumiselle kylään että shoppailemiselle. Kutsuille on helppo tulla silloinkin, jos ei tunne kutsuilta kauhean monia vieraita, sillä vaatteista (tai mitä kutsuilla ikinä onkin tarjolla), saa jutun juurta ja yhteisen nimittäjän paikallaololle.

Voin väittää näin, koska kävin hiljattain lastenvaatekutsuilla, joilla en tuntenut muita kuin kutsujen emännän sekä tiesin yhden vieraista sitä kautta että olin äänestänyt häntä vaaleissa. Otin kylläkin äitini mukaan, mutta se ei haitannut, sillä kutsujen konseptiin tuntuisi kuuluvan se, että suurempi vierasjoukko tarkoittaa hauskempia kemuja.

Mies oli tehnyt kutsuihin salaattia, kahta suolaista piirakkaa sekä kaksi erilaista juustokakkua. Tarjottavat hupenivat mukavasti ja Kuuttikin sai aamusta asti kaipaavasti tuijottelemaansa banaanijuustokakkua.

Jossain vaiheessa vieraat alkoivat hajaantua kuka minnekin: kauppaan, kyläilemään tai jatkamaan päivän askareita. Viimeisinä jäimme vielä hetkeksi touhuamaan Ellan kanssa ja miehen palatessa kotiin evakkomatkaltaan pääsinkin nukuttamaan yhden lapsen sijaan kahta pientä poikaa. Kuutti sai nimittäin yökyläkaverikseen Kainin.

Kivaa oli, täytyy järjestää jotain lukijatapahtumaa toistekin. Onko toiveita siitä, millainen tapahtuma voisi olla ja missä se kannattaisi pitää?

 

Kutsuputkessa

Tämä kevät pitää sisällään juhlia juhlien päälle ja kutsuja kutsujen perään. Luvassa on muun muassa yhdet ylioppilasjuhlat, lukijailta-vaatekutsuni sekä blogigaala. Yhdet vuosikymmenjuhlat sekä lapsen syntymäpäiväjuhlat olemme ehtineet jo viettää. Enkä suinkaan valita, sillä toisin kuin aviomieheni, minä nautin varauksetta juhlien kuin juhlien tarjoamasta tilaisuudesta seurustella, rupatella ja kenties tutustua uusiin ihmisiin.

Viime viikonloppuna kutsuputki sinkosi meidät koko illan mittaiselle kyläilyreissulle Tessan ja Kainin luokse. Hypistelimme vaatteita, seurasimme lasten touhuja, söimme hyvin ja sopivassa määrin terveellisestikin. Lapsilla oli hauskaa ja aikuiset ehtivät päivittää kuulumisiaan, myös niiltä osin mitä blogosfäärissä oli jäänyt pimentoon.

Juhliin mahtui monia pieniä, hyvän mielen hetkiä, kuten vähän yli kaksivuotiaan tytön kipakasti kajauttama komentokäsky ”kaikki miehet telttaan”, väsyneiden äitien tasapuolinen sekavuustila sekä aiemmilta kutsuilta tuttuun vaate-esittelijään törmääminen.

Tessan luona on aina rento, boheemi, ja välitön tunnelma. Hieman kadehdinkin ajoittain sitä  lämpöä, jota sekä Tessa itse että tämän koti säteilevät. Mutta enimmäkseen paistattelen siinä ilolla. Kiitos sekä emännälle että mukaville vieraille – oli oikein rentouttavaa viettää aikaa kanssanne! Näemme varmaan kaikkien kanssa jossain kevään pippaloissa vielä uudemmankin kerran…

Kutsut rytmittävät koulu- ja harrastuskiireiden täyttämää arkea hyvin, mutta mietin usein kevään juhlasumassa, miksei erilaisia pippaloita ole vastaavassa määrin keskellä syksyn ja talven pimeyttä. Sillä silloin ne vasta tarpeeseen tulisivatkin!

 

Miniloma Långvikissa

Kuten mainitsinkin jo aiemmin, vietimme perjantaina Kideblogien syntymäpäiväjuhlaa Långvikissa, Kirkkonummella. Pitkän ja väsyttävän viikon päätteeksi matkustin lähijunissa istuskellen kohti Masalan asemaa, jolta sain autokyydin perille asti. Selviydyttyäni pehmeälle takapenkille asti, maalaismaisten maisemien vilistäessä ikkunan takana, sujahdin nopeasti rentoon viikonlopputunnelmaan.

Olin käynyt Långvikissa kerran aiemmin, joten osasin odottaa paikan tarjoavan yllätyksen sisään astuttaessa. (Edellisellä vierailullani tietoni perustuivat hotellin virtuaalikierrokseen, joka sekin on tosin varsin kattava.)

Långvikin rakennuksista, erityisesti ulkopuolesta on nähtävissä jossain määrin rakennusvuoden 1976 vaikutteet, mutta tiloja on sittemmin saneerattu laajasti, sekä majoitus-, kylpylä- ja yhteistilojen että ulkoalueiden osalta. Erityisesti hotellin aula- ja ravintolatilat ovat mielestäni onnistuneet; Niissä on sopivassa määrin pramea, muttei ollenkaan kylmä tunnelma.

Olen saanut Långvikin majoitusvaihtoehdoista kahden vierailuni aikana itse asiassa varsin kattavan kuvan, sillä majoituimme ensimmäisellä kerralla mieheni kanssa saunallisessa sviitissä ja tällä kerralla pääsin kurkistamaan kokoussviittiin sekä merinäköalalliseen huoneeseen. Kaikissa huoneissa on ollut tummansävyinen ja viihtyisä sisustus, rentoutumiseen ja oleiluun sopiva – ei mitenkään silmiinpistävä tai kikkaileva.
 
Edellisellä vierailullamme söimme aamiaisen hotellilla, mutta tutustuimme päivällisellä paikalliseen ravintolatarjontaan. Tällä kertaa pääsin maistelemaan hotellin oman ravintolan antimia kattavan maistelumenun muodossa. Yleensä olen ruoan suhteen aika varovainen: Otan ruoka-annoksia, joista tiedän niiden olevan varmasti hyviä ja täyttäviä.
 
Toisaalta silloin kun innostun kokeilemaan uusia asioita, haluaisin maistella kerralla monia erilaisia annoksia ja monen ruokalajin maistelumenu oli oikein hyvä kokemus juuri siinä mielessä. Ruoka oli erinomaista enkä joutunut kala-kasvissyöjänäkään tyytymään väkinäisiin korvausannoksiin, mitä valitettavasti tapahtuu aina silloin tällöin.
 
Aloitin vierailuni karistamalla kuluneen viikon kiireen porealtaassa rupatellen, höyrysaunassa makoillen ja ottamalla kirpakat löytyt perinteisessä saunassa. Erityisesti höyrysauna musiikkeineen ja vesisateineen oli rentouttava kokemus, sillä sain röhnöttää lauteella aivan ylhäisessä yksinäisyydessäni.
 

Hipsuttelin huoneeseen pukeutumaan, meikkaamaan ja nauttimaan siitä että sain kerrankin valmistautua illanviettoon ihan rauhassa.

Muhkeasti pedattu sänky kieltämättä piti melkoista seireeninlaulua taustalla ja olin useampaan otteeseen vähällä käpertyä unille sängyn pohjalle. Oli varmaankin hyvä, etten lähtenyt torkkulinjalle, sillä pariskuntareissullamme käytimme reilusti enimmän osan ajastamme nukkumalla univelkojamme pois.
 

Onneksi viehättävien bloggaajakollegoideni seura oli piristävää ja jaksoimme jutella, syödä sekä juoda puolille öin ennen kuin osa meistä suuntasi kohti kotia ja osa jäi viettämään yhteistä aikaa aamiaisen ja paikkaan tutustumisen merkeissä.

Juttua olisi riittänyt varmasti pidemmäksikin aikaa ja toivonkin että törmäilemme tulevan vuoden aikana, myös ennen seuraavia kekkereitä. Vaikka hajallaan pitkin Suomea kirjoittavat ihmiset voivat jakaa paljon arkeaan ja tunnelmiaan myös virtuaalisissa ”kahvihuoneissa” on kasvokkain turisemisessa oma tunnelmansa – semminkin jos siinä sivussa pääsee irroittautumaan arjesta hulppeissa puitteissa.

Olen viihtynyt Långvikissa hyvin sekä pariskunnan että naisporukkamme kesken ja menisin mielelläni myös uudelleen.Vilkaisinkin hintoja myöhempää kevättä silmällä pitäen ja huomasin, että yö kahdelle maksaa muun muassa helatorstain ja pääsiäisen tienoilla noin satasen, sisältäen aamiaiset ja kylpylän käytön. Kuten tapaan sanoa: Ei paha!

Kaksivuotiskemut

Nukahdin eilen hieman yli kello kahdeksan. (Äiti oli hieman väsynyt, ei niinkään lapsen synttäreiden valmistelusta vaan ennemminkin ensimmäisestä harjoitteluviikosta, aivotärähdyksestä ja portaalin synttärikemujen vietosta.)

Synttärit olivat koko lähisuvun yhteinen voimainponnistus ja kaikki järjestelyissä saamamme apu oli varmasti suuressa roolissa juhlien onnistumisessa. Mies leipoi suolaiset piirakat (aurinkokuivattutomaatti-feta- ja tonnikala-katkarapupiirakat) ja teki ceasarsalaatin sekä pannacotan. Miehen sisko auttoi kokkaamisessa ja teki herkkukeksejä. Huikean sirkus-sacher-kakun ostimme partiotuttavaltamme, joka tekee erilaisia kakkuja tilauksesta.

Vanhempani ja veljeni auttoivat koristeluissa ja siivosivat huushollinsa, jossa juhlat pidettiin. (Ilmapallot, viirinauhat ja keksien koristeena olleet koristetikut löytyivät kaikki kelpohintaan Tigerista.) Kuutti oli miehen vanhemmilla hoidossa perjantai-illan, jolloin olin itse reissussa ja mies kokkasi. Veljeni kokosi myös lapsilla ahkerassa leikkikäytössä olleen Ikean pahvikioskin.

Vieraita oli yhteensä parikymmentä, vaikka kutsuimme vain perheemme, yhden sukulaisen ja yhden ei-perheenjäsen-kummin sekä muutaman lapsen kaverin vanhempineen (lähinnä äiteineen). Tila ja ruoka riittivät kuitenkin mainiosti.

Minun puolestani olisimme kuitenkin voineet juhlia pidempäänkin, sillä en ehtinyt jutella kaikkien kanssa kovinkaan pitkän kaavan mukaan. Mitään erityistä ohjelmaa emme ehtineet järjestää, sillä vieraat livahtivat omille teilleen muutaman tunnin jälkeen, ennen kuin olin edes ehtinty pohtia, pitäisikö kemuja ohjelmoida jotenkin. Ilmeisesti syöminen ja leikkiminen sekä jutustelu riittivät ohjelmaksi…

Vaikka kivojen ihmisten paljous selvästi hieman hämmensikin lasta, hän oli illalla aivan innoissaan sekä juhlallisuuksista että lahjoistaan ja lauleli ”paljon onnea vaan” rimpsua useampaan otteeseen. Onnelliset vanhemmat ja ilmeisen onnellinen lapsi kiittävät vieraita ja apujoukkoja – ensi vuonna uudestaan!

 

Aivotärähdys ja koristelukurkkaus

Hei arvatkaa kuka lähti kauhealla tohinalla kouluhommista ja liukastui sitten rappusissa. Mukkelismakkelis kolme tai neljä porrasta alaspäin: Loistavilla reflekseilläni en ehtinyt tehdä yhtään mitään. Leuan älysin vetää kiinni leukaan, mutta kaaduin jotenkin sivuttain ja jysäytin takaraivoni puiseen kaiteeseen niin että pamahti.

Jossain tuolla ajukopassa komeilee varsin messevä kuhmu ja kotona iskeneen äkillisen pöntön halailun tarpeen jälkeenkin olo oli koko illan varsin hutera. Terveysalan ammattilaisen suosituksesta koetin ottaa rauhallisesti, vanhempieni valvoessa etten kupsahtaisi mihinkään nurkkaan.

Iltapäivän ja illan suunnitelmat menivät uusiksi niin opiskelun kuin partionkin osalta, mutta sainpa heiluteltua tahtipuikkoa ja kuvailtua lapsen tulevien syntymäpäiväjuhlien koristeluja sohvan pohjalta. Onneksi perheeni jaksoi osallistua koristeluun puhallus-, pumppaus-, kiipeily-, nauhoitus- ja ripustusavun muodossa.

Eiköhän niistä saada hyvät juhlat aikaan, vaikka norppaemoa yököttää ja huimaakin tällä hetkellä!

P.S. Muistakaahan ilmoittautua lukijailtaan!

 

Ja ysiviikko HIIOP

52-viikkoa kuvissa on päästy onnellisesti jo viikkoon yhdeksän. Yhteiskuvat napattiin pihalla, sangen reippaalla tahdilla, kuten aika monet muutkin blogin kuvista. (Olisipa asialleen vihkiytynyt hovikuvaaja, jota voisi käyttää edes joskus miehen kiusaamisen sijaan!)

Aikuiset hyppäsivät heti kuvien oton jälkeen juhlatamineissaan autoon ja lapsi vietiin isovanhemmilleen hoitoon. En tiedä, välittyykö kevätfiilis kuvista, mutta sen ainakin tunsi heti kun astui ulos talon alaovesta. Lapsikin totesi ensitöikseen ”Mikä paistaa – aurinko paistaa.” Niin tai näin, lauantaiaamussa oli sekä juhlapäivän että ensimmäisen kunnon kevätpäivän tuntua.

Kuvat käytiin läpi ja muokkailtiin rajauksien sun muiden hienosäätöjen osalta kuntoon liikkuvan auton etupenkillä, auringon paistaessa suoraan näyttöön. Eräs norppaemo yritti myös liittää koneensa sattumalta pitkään listalla roikkuneeseen wi-fi:in, kun puhelimen omaa yhteyspistettä ei löytynyt. Mies kysyi verkon nimeä ja totesi sitten, että se on muuten takanamme ajavan poliisiauton wifi, eikä siihen välttämättä pääse. Hups ja sen lisäksi: Mistä se sen(kin) tiesi?

Aurinkoista ja lennokasta viikonloppua kaikille!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

Juhlia juhlien perään

Ensin perjantaina ystävänpäivän kakku- ja hedelmäjälkkäriherkuttelut, eilen hilpeät kaksivuotissynttärit ja tänään vielä kolmannet juhlallisuudet synttärikahvien merkeissä. Hyvällä todennäköisyydellä vuoden ainoa viikonloppu, jonka jokaiselle päivälle osuu jokin syy napata kakkupala tai kaksi, kaikesta hauskuudesta huolimatta onneksi – ainakin housujen jalkaan mahtumisen kannalta.

Olenpahan saanut hyvän syyn meikata, tupeerata vähän tukkaa ja kiskoa mekon päälle useampana päivänä putkeen. Sekä pukea lapselle kauluspaidan ja rusetin, mikä on melkein parempi juttu kuin oma pynttäytyminen; Kauluksellisia puseroita ja bodyja kun on kertynyt parikin erilaista ja niiden käyttöikä, toisin kuin omien vaatteideni, voi jäädä yllätävän lyhyeksi.

Hauskaa on tosiaan ollut, mutta palaan mielelläni myös normaaleihin arkipäiviin. Juhlat eivät tunnu pitkässä juoksussa enää juhlilta, jos niistä tulee päivittäisiä.

P.P.S. SISUSTUSKIRJA-ARVONTAAN TÄSTÄ!

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ

 

Kuvapamaus mekkoiltamista

Naurua, hyvää ruokaa, herkkuja ja pullokaupalla kuplivaa. Kauniissa mekoissa, koruissa ja kengissä edustamista. Viiden aikaan aamuyöllä hereillä keikkumista ja hihittelemistä. Yöpuvuissa haahuilemista ja vohveleiden syömistä aamulla.

Yli vuorokausi ihan hulvatonta menoa. Juttua riitti taukoamatta ja kaikesta mahdollisesta, synnytyksistä salaliittoteorioihin. Tyhjensimme melkoisen määrän pulloja ja ruokaakin ahdettiin napoihin niin että rutina kävi. Kiitos vielä emännälle ja kaikille mukana olleille – oli ihan superia!

Omat juttunsa mekkoiltamien tiimoilta ovat julkaisseet myös Ella F.Amal, Rosanna ja Iksu. Osa postauksen kuvista on Rosannan ottamia.

VOIT SEURATA BLOGIA BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ