GALILEO / Part 2

Partioleirirupeama alkaa olla pulkassa omalta osaltani. Tarpoja-, Samoaja- ja Vaeltajaikäisillä sekä aikuisilla Mahdollistajilla leiri jatkuu vielä, mutta Sudenpentu- sekä Seikkailijaikäiset lapset johtajineen suuntaavat tänään kohti kotia. Saan kyydin isältäni ja toisin kuin tulomatkalla, joka kului munniharpun soittoa kuunnellen ja jutellen, taidan vain ottaa torkut.

Leiri on pitänyt sisällään keittiöpuuhia jättimäisine ruoka-annoksineen, legorakennelmien kokoamista yhteisvoimin, päiväretken rastiradan läpi kävelyä, hienoja ruokahuutoja, kikatuttavia iltaohjelmia, keskusteluja ennestään tuntemattomampien tyyppien kanssa, väärän koulukunnan ruuvisarjojen ihmettelyä ja puhkisikeästi nukuttuja öitä.

Aurinkoa, lämpöä, kellumista järvessä yön pimeydessä tähtitaivaan alla, lempeän kosteita löylyjä saunassa, leiriruokaa, kahvilan munkkeja ja vohveleita. Kohtaamisia lasten ja nuorten kanssa, nopeiden kielivaihdosten aiheuttamia koomisia tilanteita sekä partion hienojen puolien: yhdessä tekemisen, pyyteettömän avunannon ja toimintavalmiuden huomaamista käytännössä.

Näillä eväillä on hyvä suunnata muihin puuhiin ja partiosyksyyn. Toivottavasti loppuleiri on yhtä mukava, ellei vielä huipumpi!

Loppukesän suosikkivaatteet

Kesämekoissa hipsuttelu, niin ihanaa kuin se onkin, alkaa hiljalleen kyllästyttää allekirjoittanutta vähän. Huomioni kiinnittyy nettiä ja lehtiä selaillessa jo hiukan skarpimpiin asuihin, puhtaanvalkoisiin paitoihin, housuihin, lämpimämpiin, mutta rentoihin yläosiin, tennareihin läpsykkäiden sijaan ja hauskoihin asustelaukkuihin jättimäisten rantakassien korvaajiksi. Mutta eivät asiat sentään niin huonosti ole, etteikö mukaan mahtuisi aina yhtä mekkoa.

Loppukesän suosikit olisivat tässä, olkaa hyvät!

Huivi ja toppi: Lindex / Leggingsit ja tennarit: H&M

Shortsit, t-paita ja pusero: Lindexin uutta Holly & Whyte-mallistoa / Laukku ja sormukset: H&M

Mekko ja laukku: Lindex (Holly & Whyte) / Pusero ja t-paita: H&M

Housut: Lindex / Timantticollege ja -neule sekä korvakorut: H&M

Löytyykö näistä jotain mieluisaa tai erityistä suosikkia? 

 

Lasten uusia lemppareita

Tänään on selvästi suosikkikollaasien luvattu päivä, sillä postausluonnoksissa odottaa vielä naisten vaatteisiin keskittyvä loppukesän uutuussuosikkien postaus. Mutta ensiksi siis lasten osastolle; Keräsin tähän postaukseen eniten käyttämistäni verkkokaupoista eli Lindexiltä ja H&M:ltä muutamia kivalta näyttäviä, uudehkoja vaatteita.

Sinällään yllätyksettömästi suosikkini löytyivät vauvojen osastolta, leggingseistä ja kengistä. Isompien lasten vaatteista kivoimpia olivat kirjain- ja dinosauruskuosiset vaatteet, joita kumpiakin voisin kelpuuttaa myös omaan vaatekaappiini.

Nappaavatko aakkoset, dinosaurukset tai pandat vai onko ne jo niin nähty Rodineissa tai Nununu:issa?

 

Kun kaikki mennyt on…

Jäljelle jää vain tuo, tässä tapauksessa ei niinkään, ikivihreää kipaletta mukaillen, ihmisen ikävä toisen luo, vaan lähinnä nuo kaksi kissaa, jotka kaipaavat välillä vettä sekä ruokaa. Ja tietenkin hieman lähtöräjähdyssiivoon jäänyt asunto… Kyllä miestä ja lastakin tässä ajassa ehtii varmasti ikävöimään.

Leiribussi starttasi heti aamusta ja näin sitä mennään. Tuttu leirijännitys möyryää vatsassa ja kamera on ladattu, muistikortti tyhjennetty ja mieli siirretty partioaaltopituudelle.

Jos satut olemaan Galileolla, moikkaa ihmeessä!

 

Voita liput Ateneumin Tove Jansson näyttelyyn

Muumien, Tove Janssonin ja taidenäyttelyissä ramppaamisen ystävänä olin tyytyväinen tajutessani että voin arpoa teille kaksi lippua Ateneumin Tove Jansson-näyttelyyn, (joka on avoinna 7.9 asti).

Kävin itse kurkistamassa näyttelyn partiokaverin kanssa ja yllätyin positiivisesti sen monipuolisuudesta. Esillä oli Toven maalauksia vuosikymmenien varrelta, kirjojen ja lehtien kuvituksia, sarjakuviin liittyvää materiaalia, valokuvia ja Toven lähipiirin tekemiä, taiteilijan luomaan maailmaan liittyviä töitä. Voit tutustua näyttelyyn täällä.

Kannataa siis suunnata Ateneumiin yksin, puolison, isän, kaverin tai vaikka lapsen kanssa – ensimmäistä kertaa tai uudestaan. Näyttely on tosin sen verran laaja että pienemmän tai helposti kyllästyvän lapsen kanssa kiertäisin sen osissa tai toisen aikuisen kanssa vuorotellen, jottei menisi hullunmyllyksi.

Jos Janssonin elämäntyö ja/tai Muumit kiinnostavat, osallistu arvontaan kertomalla kommentilla lempihahmosi muumikirjoista tai -sarjasta. (Tuttuun tapaan blogin FB-tykkääjät saavat kaksi arpaa, joten jos seurailet myös Facebookissa, siitä kannattaa mainita kommentissa.) Arvonta päättyy 31.7.

// Liput on saatu Fazerilta ja Ateneumilta

Kerro, kerro kesäsarja

Muutama sananen kesäsarjoista; Kesällä kuuluisi varmaan katsoa Frendien tai Sinkkuelämää-sarjan uusintoja, joitain musiikkihupailuja ja kymmenen vuotta vanhoja romanttisia komedioita. Ne eivät kuitenkaan kiinnosta sen enempää kesällä kuin talvellakaan. Joten tässä pari kesän aikana katsomaani sarjaa pikaesittelyssä.

Uusinta tuttavuuttani, Hämärästä aamunkoittoon-elokuvan pohjalta tuotettua From Dusk Till Dawn-sarjaa esitetään (muualla kuin Yhdysvalloissa) Netflixissä ja sitä kautta päädyin katsomaan sarjan ensimmäisen kauden. Sarjassa Geckon veljekset, jotka ovat pitkän uran tehneitä ryöstäjiä, pakenevat Teksasin rangereita. Mukaan sotkeutuu vahingossa entistä elämäänsä pakeneva pappismies lapsineen. Sopasta muhii takaa-ajo, joka vie koko sirkuksen Meksikoon ja sitä kautta alkuperäisestä leffastakin tuttuihin maisemiin.

Vielä en ole oikein saanut selville, onko kyseessä lintu vai kala eivätkä näyttelijäsuorituksetkaan ole olleet erityisen huikeita. Ihan viihdyttävää kauhu-mystiikka-toimintasettiä sarja kuitenkin tarjoaa, joskin pientä komiikkaa tai camp-henkeä sarjaan kaivattaisiin. Meno on paikka paikoin turhankin dramaattista – ja se on paljon sanottu minulta.

Höyhenenkepeää kesälinjaani aloittelin Hemlock Grovella, samannimiseen romaaniin perustuva yhdysvaltalaisella kauhutrillerillä. Sarjan tapahtumien keskiössä, kuvitteellisessa kylässä Pennsylvaniassa asustaa romani-ihmissusia, geneettisiä kummajaisia ja sarjamurhaajia. Molemmissa julkaistuissa kausissa selvitetään murhamysteeriä, jonka rinnalla rakennetaan hahmojen kohtaloita ja kerrotaan heidän tarinaansa.

Skarsgårdin veljessarjaan kuuluva Bill Skarsgård sekä aina yhtä huumaava Famke Janssen imaisevat mukaansa. Eikä pieni bromancen poikanenkaan tee koskaan pahaa! Toistaiseksi sarja on esittänyt hyvälaatuista tasapainoilua teinisarjan ja vakavammin otettavan draaman välillä; Liiallinen Twilight-meininki on saatu pidettyä loitolla uskottavasti rakennetuilla hahmoilla ja pannuun unohtuneen kahvin-mustalla huumorilla. Jälkimmäistä sarjaa suosittelisin näin ollen myös pienemmällä varauksella muillekin.

Oletteko katsoneet kumpaakaan sarjaa ja pidittekö niistä?
Millaisia sarjoja tapaatte kuluttaa kesäisin vai onko televisio täysin pannassa?

 

Gothic Lolitan paluu

Gothic Lolita on palannut – tosin toistaiseksi vain sisustusrintamalle.

Koska kotonamme siirtyy kepeitä ja karkkivärisiä sisustustekstiilejä ja -esineistöä Malibu Beachille, haaveilen kotinurkkiin vähän synkempää tyyliä loppuvuodelle. Joku trendinenä on ollut kanssani samoilla hajuilla, sillä lähes kaikki ketjut pukkaavan myyntiin kalloja, pitsiä, tylliä ja metalliyksityiskohtia. Tässäpä olisi muutamia suosikkejani useimmin käyttämiltäni tavarantoimittajilta.

Miltäs näyttää – iskevätkö kalman röyhelöhihainen kosketus, kimaltavat kallot ja synkistely söpöilytwistillä?

iAccessorise eli luurin uudet vaatteet

Uusi omppuperheemme jäsen, latauspisteessään kellotteleva allekirjoittaneen iPhone 5s, kaipailee kaverikseen suojakuorta. Kiittelen ahkerasti palvellutta ja nykyään edesmennyttä Pantonekuortani siitä, että iPhone neloseni on edelleen pääpiirteissään hengissä, pudottuaan muun muassa kuusi kerrosväliä porraskuilua alaspäin, pyörän kyydistä, useaan otteeseen pöydältä sekä muutaman kerran taskuista…

Noh, lyhyesti sanottuna suojakuori on käytössäni pakollinen lisävaruste ja keräsinkin muutaman suosikin Etsyn loppumattomalta tuntuvasta valikoimasta harkittavaksi. Näistä pitäisi lähteä karsimaan ja voi että tekee tiukkaa. Mainio esimerkki ensimmäisen maailman ongelmista, eikös?

Auttakaa silti naista mäessä ja kertokaa, löytyykö näistä selvää yleisön suosikkia?

MRJAU!

Eli viikon 27 kuvat 52viikkoa-projektiin, pari kuvaa päivän asusta JA…. muutama hyvä esimerkki siitä, miten hankalaa on saada edes kaksi ihmistä pysymään paikoillaan ja katsomaan kameraan samanaikaisesti.

Äidin asu koostuu KappAhlin superpehmeistä mukavuusleggingseistä, kirppiskorkkareista, Sheinsideltä saadusta kissapuserosta, jonka piti olla mekko, (mutta koska kiinalaismitoitus, tiesin jo mittojen perusteella odottaa tunikaa) sekä Hennesin vyöstä. Lapsella on päällään Henkkamaukan leggingsit ja Polarn O. Pyretin muffinssipaita. Tuota kuosia aikuistenkin koossa myyntiin, kiitos!

 

Partiokasvatuksesta eli mikä saa jaksamaan?

Partiohommani ovat enimmäkseen kesätauolla, mutta pää askartelee jo ensi syksyn kokousten parissa. Vuosia Seikkailijaikäisten (eli osapuilleen 10-12-vuotiaiden) lasten ryhmää vetäneelle homma alkaa olla perusraameiltaan tuttua, mutta uudet, partiotaipaleensa aloittavat lapset omine valmiuksineen ja haasteineen, sekä tietysti toimintasuunnitelman muutokset, tuovat vaihtelua ohjaamiseen. Tylsyyttä tai puuduttavaa urautuneisuutta ei siis tarvitse pelätä!

Kuluneen kevään stressi meinasi koitua burn out-kohtaloksi myös partioharrastuksen kanssa. Kun runnoo opiskeluja kasaan tappotahtia, pyörittää huushollia, koettaa urheilla ja pitää kirjoitusharrastuksensa säännöllisenä sekä olla läsnä myös kaksivuotiaalle lapselleen, ei ylimääräisiä ilta-, yö- tai viikonlopputunteja ole kauhean helppoa kaapia kasaan. Välillä pinna, mieli ja kehot kiristivät ja kiskoivat moneenkin suuntaan eikä kaikkialle riittänyt paukkuja revetä, mikä näkyi myös loppukevään partioreissujen karsiutumisena ennätysmäisen vähäisiksi. Tässäkin asiassa pieni loma on onneksi tehnyt ihmeitä.

Ja kun kokoukset, retket ja leirit taas pyörähtävät käyntiin, toivoisin voivani antaa uusille ja vanhoille Seikkailijoilleni konkreettisempien partiotaitojen kuten erä- ja ensiaputaitojen lisäksi kokemuksia ryhmässä toimimisesta, yhteishengestä, kaverin auttamisesta, tavoitteellisesta toiminnasta, vertaisjohtajuudesta ja välittävästä, läsnäolevasta aikuisesta.

Koen auttamisen halun ja valmiudet sekä yhteisön ja yhteiskunnan aktiivisena jäsenä toimimisen taidot omien arvojeni, opiskelualani ja ajatusmaailmani vuoksi partion arvokkaimmaksi ja pitkäkestoisimmaksi anniksi.

Vuorovaikutus- ja yhteistoimintataidot kantavat myös aikuisuudessa;
Suomen Partiolaiset kartoittivat hiljattain jäsentutkimuksella partiotaitojen käyttämistä työelämässä. Vastauksia saatiin reippaalta viideltä ja puolelta sadalta yli 25-vuotiaalta partiolaiselta ja heistä 94% koki partiosta saatujen taitojen hyödyttäneen heitä työelämässä. Yhdeksän kymmenestä hyödynsi partiossa oppimiaan yhdessä toimimisen taitoja ja kahdeksan kymmenestä käytti myös partiossa saamiaan ihmis- ja projektijohtajuustaitoja. Aika vakuuttava tulos satunnaisotannalla jäsenrekisteristä poimitusta porukasta vai mitä sanotte?

Tutkimuksesta kertovassa verkkoartikkelissa haastatellaan Patrick ”Pata” Degermania, luennoitsijaa ja löytöretkeilijää, joka kertoo pyydetyimpiä luentoaiheitaan olevan muun muassa ’Miten saavutetaan syvää yhteistyötä tiimissä?’, ’Miten asettaa tavoite ja miten sinne päästään?’ sekä ’Miten saadaan luovuus irti porukasta?’. Hän toteaa kaikkien edellämainittujen olevan partiossa harjoiteltavia taitoja, jotka karttuvat lapsesta lähtien, kun innostavia haasteita päästään ratkomaan yhdessä. Degermanin mukaan partiossa karttuvista työelämätaidoista on ”erityisen paljon hyötyä tavoitteellisissa työympäristöissä sekä tilanteissa, jotka edellyttävät luovaa, ripeää ongelmanratkaisua”.

Näillä ajatuksilla, eväillä ja vielä tovin kestävän partioloman lataamilla akuilla on hyvä suunnata pikkuhiljaa ajatukset kohti alueleiriä ja edessä häämöttävää partiosyksyä.

Muut partioharrastusaiheiset juttuni voi lukea täältä.

SEURAA BLOGIA: BLOGLOVINISSABLOGILISTALLAFACEBOOKISSAINSTAGRAMISSA JA PINTERESTISSÄ